Voisin vaan ratsastaa aamusta iltaan...

21.5
Kymmeneltä vien viisi turistia vaellukselle. Valitsen Iiriksen opettaman reitin. Asiakkaat ovat melko kokemattomia, mutta eivät pelokkaita. He myös pysyvät hyvin takanani. Tölttäilemme, ja Elting kompastuu. Ratsastaja menettää tasapainonsa ja tumpsahtaa alas. Onneksi Elting on vanha ja kokenut ja pysähtyy. Jatkamme matkaa ja tölttäämme kapeaa polkua, ja Theysir innostuu hieman liikaa ja nostaa laukan. Ratsastaja ei pysy selässä ja tipahtaa pehmeään kanervikkoon. Muistutan kaikkia pitämään lyhyet ohjat, varsinkin, kun hevoset alkavat heräillä ja innostua. Kävelemme pitkän pätkän, jotta kaikki rauhoittuvat hieman ja tölttäämme vasta tallin lähellä.

Siivoamiset sun muut tallihommat sujuvat jo mukavasti rutiinilla, niin minulta kuin hevosiltakin. Ne alkavat tottua uuteen työntekijään.
Viideltä saapuu intialainen perhe vaellukselle, mutta 10-vuotias tyttö tärisee pelosta. Lopulta sovimme, että käymme lyhyemmän kävelylenkin ja minä talutan Visaa. Hetken kuluttua tyttö rentoutuu hieman. Kun palaamme takaisin hallille, teemme muutaman kierroksen niin, että tytöllä on ohjat käsissään ja kävelen vieressä. Ohjeistan hänelle, miten hevosen saa pysähtymään ja yritän kehua ja rohkaista; hänellä on kontrolli hevosesta. Tärkeintä on, että hän saa positiivisen kokemuksen hevosista, seuraava kerta ei ehkä ole niin pelottava. Vanhemmat kiittelevät kovasti.

Illalla huomaan kolme hevosta vapaana pihalla, taas ne karkurit ovat juosseet aidoista läpi. Ajan ne tallin edessä olevaan pienempään aitaukseen, jossa on järeämmät aidat.
Ruokin hevoset pikapikaa ja lähden sitten ihanalle itsenäiselle ratsastusretkelle Visan kanssa. Aluksi Visa on hieman vastahakoinen. Onko pakko jättää kaikki kaverit?
Ratsastan Eiderin vesiputouksille. Jyrkänteellä Visa seisahtaa ja ihailemme yhdessä upeita näkymiä. Laukkaamme täysillä ja tölttäilemme pelloilla ja pikkupoluilla. Annan Visan välillä päättää tahdin. Käännymme takaisin, ja Visa saa lisävirtaa. Laukkaamme täysillä, laitumella on muitakin hevosia ja ne katsovat ihmeissään, kun kiidämme ohi. On niin mahtavaa, että laulattaa. Miten voin ikinä lähteä täältä?