Yhdeltätoista lähdemme yhdessä Bjarnin, Kayan ja kahden muun tanskalaisen kanssa kohti Myvatnia. Mukana on myös kaksi extrahevosta, jotta voidaan välillä vaihtaa ratsua ja antaa osan hevosista levätä. Satulalaukuissa on vesipullot ja taskussa voileipä. Aloitan vaelluksen Eidamilla(?), joka on Bjarnin mukaan hieman hullu, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Se on innokas ja hieman kärsimätön, mutta meillä synkkaa hyvin.
Puolentoistatunnin jälkeen vaihdan ratsua Belsiin, joka energisellä tuulella. Ratsastan yksikätisesti länkkärityyliin ja talutan vaihtohevosta toisella kädellä vieressä. Hetki menee, että yhdellä kädellä ohjaaminen luonnistuu. Siistiä!
Joki tulvii. Ylitämme monta syvää kohtaa ja jalkani kastuvat. Mukava viilennys hevosille. Pidämme pieniä jaloittelutaukoja ihmisille ja lepotaukoja hevosille. Maistelemme eväitä.
Kello on kolme ja saavumme liian pian päämääräämme. Jätämme hevoset laitumelle lepäämään yöksi ja suuntaamme Myvatniin, joka on lyhyen ajomatkan päässä.
Myvatnissa ajamme ensin katsomaan kuplivia mutalammikoita ja höyryäviä kiviröykkiöitä. Järkyttävän kova tuuli. Nojailemme tuulta vasten ja siristelemme silmiä hiekkapölyltä. Otan sulfiittikiveä matkamuistoksi, siinä on islannin ominaistuoksu.
Luonnonkylpy on aivan erilainen kun viimekerralla. Tuuli on niin kova, että höyryä ei ole lainkaan. Illma ja vesi tuntuvat viileämmiltä. Kokemus on kuitenkin mukavan sosiaalinen. Tilaamme kaljat, rentoudumme ja juttelemme. Löydän pari suomalaista, joiden kanssa on ihana puhua välillä omaa kieltä, ja keskustelemme myös vähän parin amerikkalaisen kanssa. Kun nälkä yllättää, suuntaamme lähipizzeriaan ja tilaamme medium kokoiset herkkupizzat.
 |
| lähdössä |
 |
| Minä ja Belsi |
 |
| tulva |
 |
| länkkärimeininkiä:) |
 |
| tauko ja heppojen herkkä hetki |
 |
| hepat pääsee lepäämään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti