It's time for goodbyes...

Käymme töiden jälkeen Annan kotona syömässä ja ruoan jälkeen lähdemme metsästämään karanneita hevosia. Neljä muuta hevosta antavat kiinni melko helposti, mutta kaksi viimeistä, läski pinto ja 25-vuotias ratsuni pitävät meitä pilkkanaan. Varsinkin vanhempi laukkailee edes takaisin laitumella häntä ylhäällä juoksuttaen meitä niityn päästä päähän, kunnes haemme narun ja ajamme ne nurkkaan. Noustessani ratsuni selkään, se samantien lähtee kuin pommi laukkaamaan ties minne. Annan sen laukata, kunnes saan toisen jalustimen takaisin jalkaani, käännän sen, ja laukkaamme takaisin vielä kovempaa takaisin tallille. Ihan hauska hevonen.
Lähdemme matkaan ja hevoseni on kuin juna; se menee mihin tahansa sen pään käännän, ja hirveällä ryminällä! Ylitämme joen ja laukkaan muiden edellä pieniä matkoja, koska se ei ole kovin kummoinen tölttääjä. Kun käännymme takaisin, vaihdamme hevosia Annan kanssa ja ratsastan vähän tasaisemmalla tölttääjällä. Otamme kiitolaukkakisan tallille saksalaisen Jeromen kanssa. Huomaamme lampaiden juoksentelevan väärällä niityllä ja laukkaamme niiden perään paimentaen ne oikealle laitumelle. Fun! Yksi lampaista on kuitenkin itsepäisempää sorttia pysähdellen ja kieltäytyen menemästä sinne minne pitää. Kuusi hevosta ja ratsastajaa yrittää kannusta suhisten ja huutaen lammasta oikeaan suuntaan. Hirveän säheltämisen jälkeen lammas menee portista sisään, hyppää jokeen ja alkaa uimaan sillan ali väärälle puolelle. Laukkaan hevosellani sitä  vastaan, hyppäämme veteen ja uimme sen eteen. Hevoseni tökkää sitä turvalla niin että se päättää kääntyä ja ui oikealle puolelle. Jes! Olipa hauskaa.

Viimeinen aamu koittaa, viimeiset hevosten ruokinnat ja viimeiset tallin siivoukset... Kahdelta vien kaksi turistia vaellukselle ja saan ottaa lempihevoseni mukaan: Óli Maggin, Rumban ja Freyjan. Sää on sumuinen ja sateinen ja olo on haikea. Yritä takertua joka hetkeen, mutta liian pian saavumme takaisin tallille. Hyvästelen hevoset, Salkan ja kissat ja siirryn majatalon puolelle hyvästelemään kaksijalkaisia. Toistelen kaikille ja itselleni, että tulen takaisin ensivuonna. Lähteminen ei silloin tunnu niin vaikealta.

Lopulta lähdemme Annan, Mirten, Aileenin, Rosanin, Julesin, Emman ja Mathilden (sekä Annan poikaystävän) kanssa yhdessä Akureyriin syömään ja saattamaan minut bussiin. Extemporee päädymme myös Annan kaverin tankotanssitunnille, joka osoittautuu tosi hauskaksi ja fyysisesti haastavaksi harrastukseksi. Ilta on täynnä naurua, haleja, vitsailua ja muistelua. Kun kello alkaa lähestyä yhtätoista, alan tuntea jännityksen tykytyksiä. Bussiasemalla otamme vielä viimeiset yhteiskuvat. Nousen bussiin ja kun kaikki lopulta lähtevät, pääsevät kyyneleetkin virtaamaan. Olen päässyt kokemaan jotain niin ainutlaatuista ja ennenkaikkea saanut ihania rakkaita ystäviä koko loppuelämäksi. Kolme kuukautta tuntuu menneen ohi niin nopeasti. Varmasti aika, jota en tule koskaan unohtamaan.

I just love this life

Pääsen mukaan pitkälle vaellukselle! Aloitan retken Albertolla, jolla on pomppiva töltti ja siniset silmät. Ratsastamme upeissa maisemissa ylhäällä vuorilla aivan jyrkänteen reunalla katsoen alas järvelle hevosten juostessa edessämme pölypilven seassa. Ilma on kuuma puitten seassa ja välillä virkistävä tuulenvire viilentää oloa.
Ratsastan välillä lauman edessä ja välillä takana. Osa hevosista lähtee silloin tällöin vaeltelemaan, mutta pistän ne ruotuun kääntämällä hevoseni niiden tielle, jos ne yrittävät ohittaa minut, ja laukkaamalla niiden perään ja paimentamalla ne takaisin muiden pariin, jos olen lauman takana.
Godafossin lähellä näemme kauempana toisen lauman, ja omamme meinaa lähteä sen perään. Kiidän uudella ihanalla hullulla hevosellani niiden eteen ja karjumme muiden ratsukoiden kanssa kunnes ne päättävät palata takaisin oikeille urille.
Olemme jo lähellä vesiputousta, kun hevoset päättävät lähteä asfalttitielle seikkailemaan. Autot pysähtelevät ja minä laukkaan yrittäen paimentaa hevosia takaisin tien sivuun. Onnisun ja saavumme melko turvallisesti Godafossille. Upea retki! Saan Bjarnilta kehut päivän työstä ja sitten lähdemme takaisin Saltvikiin. Ryntään suoraan tallille, autan muita lopettelemaan työt ja treenaan sitten Elduria. Olen aivan rakastunut siihen, treenit sujuvat todella hyvin ja se on rentoutunut.

Seuraavana päivänä lähdemme taas jatkamaan vaellusta, ja tällä kertaa yövymme seuraavat kaksi yötä vanhalla farmilla. Kokeilen paria hevosta, joita ei ole vielä kertaakaan äytetty pitkillä vaelluksilla. Ne ovat molemmat helppoja vaikkakin suurimman osan ajasta ne vain ravaisivat. Ratsastan myös Albertolla ja naureskelen sen hullutuksille sekä hassusti heiluville korville sen juostessa. Ratsastaessa ajan kulua ei huomaa. Ratsastamme aamuäivästä iltakuuteen, ja olen kokoajan skarppina seuraamassa laumaa ja paimentamassa kakulaisia. Suurimman osan ajasta liikumme töltissä (tai ravissa, riippuen hevosesta) ja tietysti minä väillä suoritan sekopäisiä kiitolaukkaspurtteja ja äkkikäännöksiä, jos on tarvetta.
Illalla farmilla autan Gurria tiskaamisessa ja osallistun jonkin verran lauluihin. Aika nopeasti kuitenkin työt tehtyäni alkaa peti kutsua.



Ratsastamme Myvatnin upeissa maisemissa laavakentän keskellä. Joka puolella on teräviä laavakiviä, mustaa hiekkaa, himanpuunkäpyröitä ja vaikeakulkuista maastoa. Hevoset suoriutuvat kaikista jyrkistä askelmista ja lohkarepoluista kunnialla. Ruokattauon jälkeen kuljemme "metsän" läpi ja saavumme ison kraaterin juurelle. Kuljemme nopeassa töltissä hurjaa vauhtia mustalla hiekkatiellä. Lauma lähtee väärään suuntaan risteyksessä, ja pääsen kokeilemaan miten lujaa Natanilla pääsee. En olekaan vähään aikaan mennyt sellaista vauhtia. Saamme lauman kokoon ja matka jatkuu sujuvasti Myvatniin asti. Bjarni antaa minulle tehtäväksi ratsastaa ilman satulaa lauman edellä laitumelle. Hypää annetun hevosen selkään ja annan pohjetta yrittäen lähteä laukkaan tai vähintäänkin tölttiin. Hevoseni alkaa ravata erittäin pomppivasti, pysähtyy sitten kuin seinöään, heittää pukit, ravaa ja pysähtyy kuin seinään. Isun selässä, takerrun jaloillani ja käsilläni hevoseen, ja nauran. Lopulta pääsemme kuitenkin melko hassunnäköisesti laitumelle asti. Olipahan siinä ihmisille show.

Seuraavana päivänä Bjarni antaa minulle tehtäväksi näyttää Idynnin ryhmälle reitti kraaterille. Saan alleni mukavan ja pehmeän tamman. Muistan reitin hyvin ensimmäiselle portille asti, mutta sen jälkeen lähden vikasuuntaan. Ratsastamme hyvän matkaa, ennenkuin tajuan kääntyä takaisin. Portilla löydän oikean polun, mutta Idynn soittaa kuitenkin Hildurin paikalle. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Ratsastamme ryhmän kanssa hupiretken kraaterin ympäri. Aluksi sää on kuuma, ja otan neljä vaatekerrosta vyötisilleni. Seuraavassa hetkessä sataa kaatamalla, enkä ehdi edes sadetakkia vetää ylleni, ennenkuin kaikki paikat ovat aivan läpimärkiä. Onneksi sää ei kuitenkaan ole kovin kylmä.

Palaamme Saltvikiin likomärkinä, ja minä ryntään vaatteidenvaihdon jälkeen suoraan tallille treenaamaan Elduria. Illalla on luvassa isot bileet ratsastushallissa, joten hallin sisälle ollaan rakentamassa bändille lavaa. Hallissa on meluisaa, kun treenaan Elduria, mutta se suoriutuu kaikista häiriöistä huolimatta erittäin hyvin. Mikä hevonen!

Illalla auttelen aluksi ruokasalissa tiskeissä ja juttelen vallusryhmän kanssa. Saan paljon kiitosta, tippiä ja karkkilahjan. Ihania ihmisiä. Illan juhlat jatkuvat livebändin kanssa ratsastushallissa tanssien!

Olen aamulla aikaisin ylhäällä muutaman tunnin unista huolimatta. Käyn ruokkimassa hevoset ja nautiskelen sitten hitaasta aamusta Elsan siskon Hannan kanssa. Myöhemmin siivoamme tallin, satulat, suitset ja satulalaukut Mirten ja Mathilden kanssa. Kahdelta lähden kolmen suomalaisen kanssa tunnin ratsastusretkelle. Kuusivuotias tyttö on minulla talutuksessa. Ratsastan Lolalla, joka on lomailun takia aivan räjähdysherkkä, eikä oikein jaksaisi vain kävellä. Tallissa annan tyttöjen kokeilla istua hevosen selässä ilman satulaa. He ovat jännittyneitä, mutta innostuneita, ja jälkeenpäin vanhemmat saavat kuulla "ostetaan hevonen" pyyntöjä.

Uimassa kylmässä meressä

14.7.

Teen kello kymmenen vaelluksen, treenaan Eldurin kanssa rentoutumista ja viideltä viemme Aileenin kanssa 12 henkilön ryhmän vaellukselle. Rudolf on sekavalla tuulella aluksi ja hyppii pystyyn, mutta lopussa sekin rauhoittuu.
Töiden jälkeen käymme Aileenin kanssa uimassa meressä. Aurinko paistaa, ilma on kylmä ja vesi vielä kylmempää, mutta kokemus on silti hieno.

Real Rodeo Show!

8.7.-12.7.

Pääsen taas ratsastamaan uudella sekopää tuttavuudellani Eldyrillä. Olemme Annan, Mirten ja Aileenin kanssa hallissa, kun kaikki hevoset saavat hepulin ja alkavat hypiä ympäriinsä. Eldyr räjähtää kuin pommi. Ensin kiidämme ympäri hallia pukkilaukassa ja menetän jalustimeni, sitten se ottaa neljä isoa tasajalka rodeoloikkaa ja pysähtyy sitten läkähtyneenä. Kaikki pysyivät selässä ja lähdemme pikapikaa ulos ennekuin mitään muuta ehtii tapahtua. Ulkona kaikki sujuu melko hyvin ja hevoset alkavat rentoutua. Otamme Mirten kanssa haasteen vastaan ja aiomme ratsastaa Tuulta ja Tulta joka päivä.
Ruokailun jälkeen haemme muutaman hevosen laitumelta alkvaa vaellusta varten. Ratsastan Rumban tallille ilman satulaa. Valmistelujen jälkeen ratsastamme vielä muita nuoria hevosia, samoja kuin eilenkin; nuori lahjakas tamma on paljon rauhallisempi kuin eilen. Se nousee hallissa kerran pystyyn mutta muuten se on rauhallinen, ja töltti on paljon parempi. Jättiläispeikkokin on jo paljon rennompi, vaikka töltti onki aika sekavaa vielä.

Seuraavina päivinä pääasiassa treenailen nuoria hevosia. Eldyr onnistuu saamaan minut alas selästä rannassa aikamoisen pukittelutaistelu jälkeen. Onneksi tiphdan jaloilleni, ja saan pdettyä ohjista kiinni. Nouse takaisin selkään ja laukkaamme edestakaisin rantaa niin, että Eldyr on aivan puhki. Se ei enää yritä mitään. Ratsastan kolme muuta hevosta ja kaikki sujuu hyvin Viimeiseksi lähden isolla pintolla liikenteeseen, mutta se pistää jarrut pohjaan kymmenen metrin päässä tallista. Kun annan pohjetta, se saa hepulin ja aloittaa hirveän rodeopukkisekoilun. Lopulta se hyppää korkealle, minä lennän vasemmalle, ja hevonen lähtee oikealle. Tipahdan jaloilleni. Hetken kuluttua lähdemme uudestaan, mutta emme yksin, ja kaikki sujuu hyvin.

Illalla lähdemme työntekijöiden iltamaan. Pääsemme vauhdikkaalle veneajelulle katselemaan valaita. Vene kulkee kovaa vauhtia aallokossa ja meno tuntuu aivan vuoristoradalta tai enemmänkin ratsastajina vertaamme sitä rodeoon. Veneilyn jälkeen menemme kaikki yhdessä syömään ravintola Salkaan. Saamme paljon positiivista palautetta työstäme ja mietimme miten voisimme kehittää toimintaa.



Aamulla valmistaudun lähtemään kymmenen vaellukselle, mutta saankin ilokseni kuulla, että lähdemme Mirten kanssa päiväksi auttamaan pitkälle vaellukselle. Ratsastamme nuoria (ja lihavia) hevosia ja oulutamme niitä samalla. Aloitamme Mirten kanssa lauman takana ajaen hevosia eteenpäin. Ne haluaisivat kovasti kääntyä takaisin kotia kohti. Yksi musta hevonen pääsee karkaamaan,jalähden kiitämään sen perään. Se ei kuitenkan suostu kääntymään, ja vaihdan sen ratsukseni. Se toimii onneksi hyvin koko matkan toiseen taukoon asti. Vaihdan nuoreen mustaan ruunaan, joka vaikuttaa rauhalliselta, mutta kun lähdemme liikkelle, se alkaakin pukitella. Saan sen kuitenkin taltutettua ja ravailemme muut kiinni. Egill alkaa kutsua minua rodeo Erikaksi, koska tykkään sekoilevista hevosista.
Ylitämme vielä Laxa joen, joka on leveä, mutta ei kovin syvä joki. Pohja on täynnä kiviä, joten etenemme varovasti. Vesi ulottuu ratsastaessa minua nilkkoihn, ja yritän nostaa jalkojani ylös. Hevoset kuitenkin roiskuttavat vettä ympäriinsä, eikä kuivana säily. Ohessa video joenylittämisestä:

https://youtu.be/UhstemXg4oA

Saltvik, Myvatn, Saltvik again

3.7

Öljyämme satulalaukut, järjestelemme sadevarusteet ja asettelemme satulat valmiiksi pitkän matkan vaellusryhmää varten. Kaikki päivän varaukset peruutetaan, vaikkei sää edes ole kovin sateinen. Illalla laukkaamme Aileenin kanssa Gyalla ja Blesalla ilman satulaa lämminvetiselle lammelle Saltvikin lähellä. Kiinnitämme hevoset ohjista kuusenkäppyrään, ja hyppäämme veteen. Lammella on myös muutamia islantilaisia, jotka ihmettelevät satulattomia hevosiamme ja varmaan myös uimistamme. Juoksemme nauraen ulos lammesta, ja Blesa luulee kohdanneensa järven monsterit. Onneksi se tajuaa virheensä nopeasti, eikä lähde juoksemaan kauemmaksi. Laukkaamme takaisin majatalolle, päästämme hevoset laitumelle ja rentoudumme kuumavesialtaassa.
Lähdemme ajamaan ränsistyneellä pakulla Godafossin vesiputoukselle hakemaan Mirten ja Rosanin, jotka saapuvat katsomasta kilpailuja Landsmotista. Ihana saada Mirte takaisin jengiin! Käymme kuvailemassa vesiputouksella, paikka on kauniimpi kuin muistinkaan.
Saltvikissa Terry on valmistanut meille ruokaa, syömme, maistelemme Jäermaisteria ja Brenniviniä sekä syömme jäätelöä jälkiruoaksi. Vaihdamme kuulumiset kaikkien kanssa ja naureskelemme hassuille sattumuksille. Ihania ihmisiä.

Blesa

Menossa uimaan

The lake

4.7
Kymmeneltä olemme lähdossä vaellukselle kolmen kokeneen ruotsalaisen ja kahden aloittelijan kanssa. Olemme päässeet ehkä sadan metrin päästä tallista, kun toinen aloitteljoista heittää pyyhkeen kehään ja haluaa palata tallille. Syytä en saa selville. Palaamme tallille, ja katsomme, kun 150 hevsen lauma ajeaan kauemaa isolta niityltä tallille pienempään aitaukseen. Valmistelut pitkän vaelluksen aloittamkseksi alkaa.
Lähdemme kolmen ruotsalaisen kanssa uudestaan liikenteeseen. Oikeastaan aika kiva, että kaksi aloittelijaa jäivät pois, koska nyt voimme edetä vauhdikkaammin. Tölttäilemme suurimman osan ajasta, ja otamme myös muutaman laukkapätkän. Ylitämme pieniä puroja ja ratsuni on virkistävän epävarma;se ottaa huiman loikan pelottavan puron yli. Aivan kuin se ei muka koskaan ennen olisi nähnyt vettä. Petteri Punakuono on mielenkiintoinen ratsu, koska en koskaan tiedä, mitä se seuraavaksi tekee. Kun reitti on koluttu läpikotaisin moneen kertaan päivässä, on mukavaa ratsastaa jännittävällä hevosella.
Tallilla saan kiitokset, halaukset ja ylistykset maailman parhaasta vaelluksesta. Happiness.

Öljyämme satuloita ja autamme ottamaan kiinni hevosia pitkälle vaellukselle. Uusi työntekijä, Mathilda, saapuu avuksemme. Illalla lähdemme yhdessä valasretkelle. Näemme, kun ryhävalas hyppää vedestä, ja delfiinit uivat aivan laivamme vieressä. Upeaa!

Aileen ja Mirte

Delfiineitä

5.-7.7

Saan siirron Myvatnin tallille. Tallille saapuu iso ryhmä ihmisiä, ja Rosan sekä Jules tarvitsevat apua. Opettelen hevosia ulkoa ja iltapäivällä pääsen opiskelemaan laavakenttä vaellusta. Sää on aurinkoinen, kuuma ja kuiva. Reitillä on paljon puita, ja kiipeämme myös ylös kukkulalle. Ylhäältä näkee etelä Islannin jäätikölle asti.
Illalla käymme Rosanin kanssa tutustumassa lyhyen ajomatkn päässä sijaitsvaan kraateriin ja aktiiviseen laavakenttään. Kokkurinniksi kutsuttu vanha autonrämä on hauska ajettava; käsijarru ja nopeusmittari ovat rikki.
Seuraavana päivänä Käymme Rosanin kanssa ratsastamassa hevosia. Kokeilen muutamia hevosia, joitakin ilman satulaa, ja joitakin satulalla. Viimeisellä kerralla pysähdymme siivoamaan pätkän tietä isoista kivistä, jotta siinä voisi paremmin töltätä myöhemmin.
Pääsen viemään yhden turistin vaellukselle itsenäisesti. Muistan reitin hyvin, se oli helppo oppia. Vaelluksen jälkeen poljen pyörällä Myvatnin kylpylään rentoutumaan Rosanin ja Julesin kanssa. 

Aamulla saamme puhelun karanneista hevosista ja kiirehdimme tallille. Selviää, että ne ovat naapuitallilta, joten Rosan lähtee viemään niitä takaisin. Autan Julesia vaelluksen valmisteluissa. Tunnistan hevoset jo melko hyvin.
Iltapäivällä autan lauman kokoamisessa. Pitkän matkan vaellusryhmä on lähdössä. Juttelen Terryn kanssa ennen lähtöä, ja toivottelemme hyvät jatkot, jos emme enää näe. Sitten lähden Bjarnin kanssa takaisin Saltvikiin. Noustessani isoon bussiin, yritän ensin sulka ovea käsivoimin. Bjarni käskee olemaan vahva, ja yritän ovemmin. Kuulen, kuinka hän alkaa nauraa, ja tajua, että hän veti mina nenästä. Istun alas ja Bjarni sulkee oven nappia painamalla. Matkalla ostamme jäätelöt,ja huomaamme, että paimennettavasta lamasta on karannut muutama hevonen. Jään paimentamaan niitä jalan, kun Bjani ajaa lauman edelle. Kun olen saanut ne oikealle tielle, en enää näe ketään muuta. Onneksi on hyvä sää. Kävelen muutaman kilometrin, ja olen jo tehnyt päätöksen kävellä koko matkan Saltvikiin, jos muita vaihtoehtoja ei tule, kun näen Bjarnin bussin. Hyppään kyytiin ja jatkamme kohti kotia.
Saltvikissa melkein juoksen tallille tervehtimään hevosia, Salkaa, kissoja ja Mirteä, Aileenia, Annaa ja Mathildaa. Onpa ihana olla taas Saltvikissa. Lädemme saman tien kokeilemaan nuoria hevosia.  Saan alleni toiveeni mukaan kaikki arimmat sekopäät, jotka osoittautuvat ihan mukaviksi. Satulaa pelkäävät namitan tyytyväisiksi, ja ratsastaessakin niillä säilyy hyvä mieli.
Illalla käymme vaellusreitin läpi kaikkien työntekijöiden ja yhden valokuvaajan kanssa. Anna on opas, ja me muut naamioidumme turisteiksi. Valitsemme kauneimmat hevoset ja varusteet kuvauksia varten. Ratsastan ihanalla sekopäälläni, Petteri Punakuonolla. Tallissa se säikkyy satulaa ja saa vetopaniikin, ratsastaessani se ei jaksaisi seisoa paikallaan vaan meinaa hypellä pystyyn. I love this horse. Tekisi mieli opettaa se hypäämään pystyyn käskystä, mutta se ei luultavasti ole sallittua, jos muut sitä haluavat ratsastaa. Se on kyllä kehittynyt paljon.Se on paljon rennompi, ja töltti on parempaa, vaikka se edelleen passittaakin hieman. Olen kuitenkin todella tyytyväinen.

Ihana sadepäivä

2.7
Aamulla viemme kaksi singaporelaista vaellukselle Aileenin kanssa. Kahdelta odottelemme turisteja neljän hevosen kanssa, mutta lopulta selviää, että he ovatkin Myvatnissa. Ratastamme Blesin (muutaman pukin saattelemana) ja Galsin satuloitta takaisin laitumelle, ja lähdemme sitten Stjarnan ja Prinsin kanssa hupiratsastukselle. Ratsastamme Husavikin lähelle niityille ja luppinit kasvavat niin korkealla, että laukatessamme kukkien seassa jalkamme kastuvat likomäriksi. Tallilla kaadan kengistäni pari desiä vettä.
Viideltäkään ei ketään saavu paikalle, ja päätämme lähteä uudestaan ratsastamaan, tälläkertaa Rumballa ja Blesillä. Ratsastamme ylös vuorille, laukkaamme ja tölttäämme täysillä pienillä oluilla, jotka mutkittelevat kuin käärme. Nauramme ääneen ja nautimme joka hetkestä. Ehkä voisin jäädä tänne Tai viettää kaikki tulevat kesäni tehden töitä Saltvikissa. Rakastan tätä paikkaa. Rakastan näitä hevosia. Rakastan ratsastamista. Rakastan Islantia.

Stjarna

Blesi

Sataa, sataa, ropisee

1.7
Opetan Aileenille vaellusreittiä. kymmenetä kaksi amerikkalaista märälle vaellukselle. Onneksi ilma ei kuitenkaan ole kylmä sateesta huolimatta. Rannalla huomaan kaksi hevosta aitojen ulkopuolella, ja jään ajamaan ne Prinsillä takaisin aitaukseen. Karjun hulluna, kun yksi niistä meinaa lähteä väärään suuntaan seikkailemaan. Onneksi sen mieli muuttuu ja ne laukkaavat takaisin aitaukseen. Otamme Aileenin ja ryhmän kiinni juuri sopivasti tienristeyksessä, jossa Aileen ei ole aivan varma suunnasta. Olemme kaikki läpimärkiä reisun jälkeen, vaikka puimmekin kahdet kerrokset sadevarusteita.

Iltapäivällä vaihdettuani kuivan kerraston, lähden taas kastumaan suomalaisen turistin kanssa. Juttelemme ja suomenkieleni tuntuu kovin kankealta. Ratsastan ihanan pehmeätölttisellä kimolla, jonka nimeä en tiedä, olisiko Ael? Selkään nouseminen tuottaa vielä hieman piiripienipyörii-liikkeitä, mutta muuten se on todella hyvä hevonen. Varmaankin saamme käyttää sitä, kunnes pitkät vaellukset taas alkavat.

Hengailemme Aileenin kanssa tallilla iltaruokintoihin asti, ja juoksemme sitten jäisin jaloin pikapikaa suoraa päätä kuumavesialtaaseen majatalolle. Vesi poltteee ihanasti, ja rentoudumme pitkän aikaa. Ympärillämme sataa ja tuulee, mutta veden lämmössä sää ei haittaa.

Viikot ilman nettiä

21.6 - 30.6 Nettiyhteys on poikki.

Autamme kahden pitkän vaelluksen valmisteluissa: pyydystämme hevosia, autamme laittamaan niitä kuntoon, kastelemme maneesin pohjaa, siivoamme hevosten jätöksiä, lakaisemme lattioita, korjaamme satuloita, kokoamme uusia suitsia ja pesemme satulanalusia. Samaan aikaan pyöritämme lyhyitä vaelluksia, siivoamme karsinoita ja ratsastamme uusia hevosia. Kokeilemme Egillin, Idynnin ja Mirten kanssa muutamaa todella lahjakasta tölttääjää, jotka luultavasti tulevat olemaan kisahevosia. Yksi ratsastettavistani on aluksi hauska sekopää ja yrittää nousta pystyyn kun lähdemme liikkeelle, mutta lopuksi saan siitä irti erittäin hienon töltin. Löydämme myös joitakin uusia hevosia omaan laumaamme: Skiel, jota koulutan vaelluksilla. Se kaipaa vielä treeniä töltissä ja vähän kokemusta muutenkin. Se on hassunnäköinen; todella pieni ja kalju rääpäle, joka muistuttaa enemmän muulia kuin hevosta. Se on myös erittäin kärsimätön ja paikallaan pysyminen on haaste. Saamme myös muutamia hitaampia hevosia turisteille, joista osa on turhankin hitaita (joudun yhdellä vaelluksella ottamaan kaksi hevosta talutettavaksi viereeni), mutta selväähän on, että parhaimmat hevoset otetaan pitkille vaelluksille. Ole iloinen, kun saan vielä pitää muutaman helmen itselläni; Óli Maggin ja Rumban, ja onhan meillä edelleen Freyja ja monia muita vanhoja hevosia, joihin voi aina luottaa.

Vedän yhden hauskan vaelluksen neljän ruotsalaisen kanssa. He toivovat kolmen tunnin vaellusta, joten saan tilaisuuden näyttää heille kaikki parhaat reitit, mitä olen löytänyt. Käymme rannikkoalueen kaikki kolkat läpi ja jatkamme Húsavikiin kukkaniityille ja lopuksi kiipeämme vielä kukkuloille. Turistit ovat onnensa kukkuloilla. Muutamia jännittäviä hetkiäkin tuli koettua, kun korkeita paikkoja pelkäävä nainen joutui luottamaan täysin hevoseensa kävellessämme metrin päässä 30m pudotuksesta rannikolla. Saan kovasti kiitosta upeasta vaelluksesta. Hevoset pääsevät ansaitulle levolle.

Huomaa kyllä, että sesonki on alkanut. Torstaina saamme ison kouluryhmän talutusratsastukseen kello yksi, ja viideltä saapuu 14 turistia (joista kymmenen on ummikko espanjalaisia). Talutusratsastuksen pyörittämiseen saamme onneksi apua vapaaehtoisilta, mutta meininki on silti aika hurja. Olen siis melko helpottunut, kun pääsen vetämään vaelluksen kahdelle muulle turistille samaan aikaan.
Viideltä ajamme kaikki hevoset maneesiin ja alamme valitsemaan hevosia isolle ryhmälle. Satulat, suitset ja hevoset meinaavat loppua kesken, mutta viimein saamme ihmiset hevosten selkään ja pääsemme matkaan. Puolessa välissä päätän kuitenkin jakaa ryhmän kahtia, koska osa haluaa mennä nopeammin, ja osa vain kävellä. Mirtellä on vaikeampi ryhmä: hänellä on nuori poika talutettavana, sekä muutama erittäin hidas ja huonosti seuraava hevonen. Lähdemme tölttiryhmäni kanssa, ja yritän pitää nopeaa tahtia yllä, koska haluan palata Mirten avuksi, kun olen saanut oman ryhmäni vietyä takaisin tallille. Tallin lähellä yksi turisteista menettää jalustimen ja tumpsahtaa alas. Hän on onneksi kunnossa, ja espanjalaiseen tyyliin vain nauraa asialle. Hän ei kuitenkaan halua enää ratsastaa vauhdikkaammin, joten kävelemme loppumatkan.
Kun viimein pääsemme takaisin tallille, olen kiitollinen, että Elsa tulee paikalle ja laskuttaa asiakkaat. Kerron Mirten tilanteen ja kiidän ulos tallista, taas kiitollisena Óli Maggin positiivisesta asenteesta: kovaa on kivaa. Laukkaamme täysiä, kunnes löydän Mirten ryhmän ja otan hitaimman hevosen talutukseen.

Luulemme jo päivän olevan pulkassa, mutta Elsa tulee pahoitellen halaamaan ja kertoo, että meillä on vielä yksi varaus kello yhdeksältä illalla. Iloitsen, kun en ole enää ainoa työntekijä. Kaikki on hauskempaa kahdestaan, ja Mirte on yhtä hyvä työntekijä kuin minäkin. Tulemme erinomaisesti juttuun. Lähdemme Húsavikiin hampurilaiselle hulvattoman väsyneinä ja naureskelemme kaikelle. Päätämme tehdä vaelluksen yhdessä ja Mirte kokeilee yhtä uusista johtamiseen tarkoitetuista hevosistamme. Vaelluksella vallitsee iloinen ilmapiiri, ja turistit juttelevat rennosti keskenään. Ratsastan Rumballa välillä ryhmän perällä ja välillä pidän Mirtelle seuraa. Uusi hevonen tarvitsee vielä vähän treeniä, mutta ainakin se on eteenpäinpyrkivä.

Vaelluksen jälkeen paimennamme vielä karannutta hevosta, joka onnistuu hajottamaan osan aidasta. Korjaamme aidan naureskellen samalla koko päivälle. Egillillä on hauska aksentti, ja hän toistelee usein fraasia ”Fokin’ ’ell! (=Fuckin hell), kun asiat eivät mene aivan niin kuin oli aluksi suunniteltu. Päätämme että se on tämän päivän teemasana. Fokin’ ’ell!

Seuraavana päivänä saamme nukkua pitkään ja viivymmekin vaakatasossa iltapäivään asti. Sitten saamme hälytyksen auttamaan karjanajossa; pitkällä vaelluksella on pieniä ongelmia, ja lauma on jakaantunut. Saan alleni erittäin hyvän hevosen nimeltä Godi. Aloitan ajon karjan takana huutaen suomea ”mene, mene, liikkuu, liikkuu! ”.
Saamme hevoslaumat yhdistettyä aitaukseen, ja vaihdan asemia karjan eteen. Jatkamme matkaa ja aluksi kaikki sujuu helposti, kunnes lauma alkaa puskea ohitsemme. Bjarni lähettää minut edelle pysäyttämään ne, ja laukkaan kuin hullu muhkuraisessa kanervikossa. Kaarran lauman eteen ja saan ne pysähtymään. Jes!
Matka jatkuu sujuvasti, välillä korjaamme Mirten kanssa muutaman ohittelevan hevosen takaisin taaksemme. Viiden tunnin uurastuksen ja jännittävän ratsastuksen jälkeen saavumme perille ja päästämme hevoset laitumelle. Saamme paljon hyvää palautetta ”olitte kuin mun pienet bordercolliet” sanoo Bjarni ja saan myös paljon kehuja ratsastuksestani. Karjan takana painostin aluksi hieman liikaa.
Otamme Mirten kanssa hassuja selfieitä mutanaamoistamme ja lähdemme sitten kotia kohti. Aika hieno vapaapäivä!

This is how your face looks after a day in the saddle in Iceland

Mirte, minä ja Rosan

Kello yhdeksältä tallille saapuu 24 hengen ryhmä. Satuloimme 14 hevosta ja viemme puolikkaan ryhmästä tunnin vaellukselle Alisonin kanssa. Paimennan lauman hännillä hitaimpia hevosia paljon kehittyneellä Bauralla. Toinen puolisko ryhmästä lähtee Alisonin ja Mirten kanssa, ja jään siivoamaan tallia Salkan leikkiessä harjalla jaloissani.

 Kahdelta vien kaksi kiinalaista hitaalle kävelylenkille ratsastaen Prinsillä. Nainen on hyvin peloissaan, ja puolimatkassa joudun ottamaan Stjarnan ohjat käteeni. Loppumatkasta Stjarna kompastuu, nainen kiljaisee, ja säikäyttää Stjarnan. Onneksi minulla on ohjat. Tallissa Treenaan vielä hetken Prinsiä. Siitä oli tarkoitus tulla kisahevonen, mutta tapaturman takia se joutui levolle, ja nyt se olisi tarkoitus taas saada vetreämmäksi ja kisakuntoon. Teen temponvaihteluja töltissä ja lpuksi yritän saada sen ravaamaan. Se osoittautuu hankalaksi, ja avitan asiaa puomilla. Hyvä idea, ravi nousee heti. Lopetan onnistumiseen.
Viideltä saapuu paljon porukkaa ja lähdemme kaikki kolme vaellukselle. Mirte lähtee kokeneiden kanssa vauhdikkaalle vaellukselle, Alison hitaammalle, ja minä vien kolme saksalaista lyhemmälle vaellukselle säästellen hevosia, sillä ne ovat kaikki olleet ainakin yhdellä ja jotkut jopa kahdella vaelluksella, ja Elding pudotti kengän oikeasta takajalastaan.

Sunnuntai on normaali päivä. Olen hyvässä vireessä, ja hoitelen kaikki vaellukset antaen Mirtelle vapaapäivän. Hän kuitenkin siivoilee huoneemme ahkerana. Illan vaellus jää parhaiten mieleeni; vien kaksi norjalaista vaellukselle, ja juttelemme paljon. Nauramme hitaalle Mulille, joka kuitenkin ihastuttaa kiltillä katseellaan turistit.  Illalla käymme Mirten kanssa syömässä Salka nimisessä ravintolassa Husavikissa.


Maanantai on hiljainen päivä. Lueskelemme kirjoja Mirten kanssa ja kahdelta valmistelemme Snairin ja Blesin, ja Mirte lähtee vaellukselle. Siivoilen satulahuoneen ja tallin. Iltapäivällä saapuu Jules Saksasta. Lähdemme kaikki kolme ratsastamaan vuorille. Kokeilen Stjarnaa, ja ihastun. Hauska heppa, joka välillä sekoilee laukassa (etujalat laukkaa vasenta, ja takajalat oikeaa laukkaa), mutta on nopea ja mielenkiintoinen.

Sataa. Vien kaksi amerikkalaista turistia märälle vaellukselle, mutta emme huomaa sadetta jutellessamme niin paljon. Saan hyviä vinkkejä työ-ja harjoittelupaikoista, sekä kaksikymmentä dollaria säästöön matkan varalle.
Hevoset seisovat sateessa aika kurjan näköisinä. Odottelen tallissa siivoillen satulahuonetta samalla, kun Mirte vetää kello kahden vaelluksen. Laitan valmiiksi satuloiden puhdistus-ja pesuvälineet pitkän matkan vaellusryhmää varten, ja kun Mirte palaa valmistelemme kylmät ja kuumat juomat. Sade lakkaa hetkeksi ja seuraamme, kun hevoset alkavat telmiä aitauksessa. Vanhuksetkin temmeltävät kuin varsat.
Lauma ja ratsukot saapuvat siististi pihaan. Ohjaamme kaikki sisään ja organisoimme satuloiden ja muiden varusteiden puhdistukset ja paikoilleen asettelun, laskemme hevoset laitumelle ja teemme loppusiivoukset. Majatalolla odottaa lämmin ateria.

Kymmeneltä saapuu iso joukko turisteja, ja valitsen hevosekseni Petteri Punakuonon. Emme tiedä sen oikeaa nimeä, mutta sillä on vaaleanpunainen turpa. Se on hassu hevonen, joka pelkää milloin mitäkin. Eipähän tule tylsää. Rannalla se saa sätkyn kaivinkoneesta, ja joudun taluttamaan Petterin koneen ohi. Kun saavumme takaisin tallille, lähden saman tien samoilla hevosilla uuden ryhmän kanssa vaellukselle.  Rannalla se saa taas sätkyn ja peruuttelee, mutta en anna periksi ja pääsemme kaivinkoneen ohitse.
Kokeilemme tölttiä, ja kaksi kokeneempaa ratsastajaa lähtee ohjeistani huolimatta ratsastamaan edelleni. He eivät kuule, kun haluan hidastaa tahtia, ja muut ratsukot seuraavat heidän perässään ohitseni. Kiukusta kihisten kaarran kiitolaukassa kaikkien eteen, pysähdyn ja pysäytän kaikki. Pyydän kohteliaasti heitä pysymään takanani turvallisuussyistä. Loppumatka sujuu mukavasti väistellen linnunpoikasia poluilla.

Kahdelta saapuu iso ryhmä ja jaamme sen Mirten kanssa kahtia jo alkumetreillä. Mirte jatkaa ripeää tahtia kahden kokeneemman ratsukon kanssa ja minä jään Óli Maggilla paimentamaan kolmea lasta ja heidän vanhempiaan. Mekin pääsemme kuitenkin tölttäilemään hyvän matkaa. Lähellä tallia otamme vielä viimeiset tölttipätkät. Tuuli humisee korvissani, kun huomaan Elsan viittovan talolta. Käännyn katsomaan ja huomaan ratsastajan maassa. Palaan takaisin ottaen Eldingin kiinni. Tyttö on tipahtanut, mutta kaikki on onneksi kunnossa. Yritämme rohkaista häntä nousemaan takaisin hevosen selkään, mutta lopulta hän taluttaa Eldingin takaisin tallille.
 Viiden maissa lähden vielä vauhdikkaalle ratsastusretkelle yhden kokeneen ratsastajan kanssa. Ihana ratsastaa taas Rumballa, Óli Magg ja Petteri ovat mukavia, mutta niiden töltti on kovin pomppivaa, ja Rumba on mukavan tasainen. Nautimme molemmat ratsastusretkestä; laukkaamme ja tölttäämme vuorilla ja niityillä. Hevoset ovat vauhdikkaalla tuulella.
Tallilla odottaa pitkän vaelluksen ratsastajat ja hevoslauma. Päästämme hevoset ja Mirte ratsastaa niiden edellä johdattaen ne laitumelle. Päästän myös ”oman” laumani omalle laitumelleen. Tallin siivouksen ja hevosten ruokkimisen jälkeen pääsemme osallistumaan ryhmän juhla-ateriaan ja hauskaan illanviettoon. Työntekijät pukeutuvat hassuihin asuihin ja laulavat islanniksi.

Tallissa on vihdoin hevosia ruokittavana, joten herään seitsemältä. Aamupalojen jälkeen menemme Mirten ja uuden työntekijän Aileenin kanssa tallille siivoamaan ja esittelemään paikkoja. Puhdistamme kuolaimia ja öljyämme suitsia tutustuen samalla. Kahdelta pääsemme vaellukselle kahden 12-vuotiaan tytön kanssa. He ovat todella mukavia ja rauhallisia. Tölttäämme paljon ja kaikki sujuu hyvin. Aileen on mukanani opettelemassa reittiä. Ratsastan laihtuneella Lysingurilla, ja Aileen kokeilee uutta tulokasta. Tallilla tytöt kiitelevät kovasti, ja päästän myös perheen kaksi nuorempaa tyttöä kokeilemaan ratsastusta ilman satulaa.
Iltapäivällä saapuu uusi ryhmä, ja kokeilemme taas uusia hevosia. Saan alleni uepan tölttihevosen, ja mietin, miten se on meidän laumaamme joutunut. Kaikki ryhmäläiset pärjäävät hyvin töltissä, ja päätän tehdä vaelluksen vähän pidemmän kaavan kautta. Nautiskelemme kaikki täysillä. Tölttäämme rannikolla ja näemme valaita lahdessa. Väistelemme ja ihastelemme linnunpoikasia poluilla. Hengitän syvään raikasta ilmaa ja unelmoin jääväni tänne.
Illalla juttelemme kanadalaisen Terryn ja muutaman suomalaisen turistin sekä Aileenin kanssa pitkään syvällisiä elämästä. Terry on mielenkiintoinen, jo korkean iän saavuttanut cowboy ja maailmanmatkaaja, jolla on paljon mielenkiintoisia tarinoita jaettavanaan. 

Kokeiluja ja sekoiluja

20.6

Aamulla herään vasta, kun olen kävellyt puoliväliin peltoa matkalla ruokkimaan hevosia. Ulkona on niin kirkasta, etten meinaa saada silmiäni auki.
Siivoan tallin ja majatalo pihan puuroskasta, sekä öljyän satulalaukut, kun Mirte on kymmenen vaelluksella. Kun vaellus on ohi, lähdemme Egillin ja Idynnin kanssa kokeilemaan uusia hevosia. Osa on nuoria ja kokemattomia, osa vain tuntemattomia. Skiel on kaunis hiirakko, hieman kokematon, mutta saamme sen johtajahevoseksi vaeluksille. Treenaamme sille paremman kunnon ja töltin, ja samalla siitä tulee hyvä hevonen vaelluksille.

Kahdelta vien muutamat turistit vaellukselle Rumban kanssa. Se on päässyt suosikkilistani kärkeen pirteän olemuksensa ansiosta. Etenemme vaelluksella hyvää vauhtia ja olemme jo tunnin päästä takaisin tallilla. Juoksen syömään ja kiirehdin takaisin, kun näen Egillin, Idynnin ja Mirten hevosen selässä. Juoksen aitalankojen ali ja kompuroin anellen samalla päästä mukaan. Aika hulvaton näky. Ratsastan yhden hitaan hiirakon ja erittäin lihavan (epäilemme sen olevan raskaana), mutta tasaisen tamman, ennenkuin päivä on pulkassa ja päästämme hevoset taas ruoholaitumille.

Passia!

19.6.

Auttelen kurssilaisia laittamaan hevoset kuntoon ratsastustunteja varten. He lähtevät isolle hallille ja jään tallille päivystämään turistien varalta. Lakaisen lattioita, täytän juoma-astiat ja kastelen maneesin pohjan. Makoilen hetken auringossa ja päätän sitten yrittää ottaa kaksi erittäin arkaa hevosta kiinni siirtääkseni ne ison lauman joukkoon. nyt ne seikkailevat isolla laitumella kahdestaan. Olemme aiemmin Mirten kanssa yrittäneet ajaa niitä pienemmälle laitumelle tuloksetta. Kokeilen ensin houkutella niitä heinällä, mutta ne ovat liian epäluuloisia. Haen narua, teen pienen aitauksen ja ajan ne pienen pienellä paineella aitaukseen (eli pysyn hyvällä etäisyydellä hevosista).
Haen riimut ja kokeilen ensin rauhallisesti kävelemällä, jos ne päästäisivät nyt lähelle. Musta uskaltautuu ottamaan namin, mutta muuten ne laukkailevat hermostuneina ympäriinsä. Pienennän aitausta lisää ja onnistun viimein saamaan toisen hevosista kärsivällisen yrittämisen jälkeen. Musta on pelokkaampi,ja kun se päästää koskettamaan, silittelen sitä pitkään ennenkuin ojennan riimun sen näkyville. Se puhaltelee pelokkaana, mutta antaa laittaa riimun päähänsä, ja on sen jälkeen rauhallinen. Aika hyvin selvisin, vaikka itse sanonkin.
Iltapäivällä ratsastusryhmäläiset pääsevät kokeilemaan passia, ja lopuksi saamme Mirtenkin kanssa kokeilla. Jännitän suoritustani, onhan meillä yleisöäkin ja haluan onnistua. Hevoseni on ainakin passihevonen turvasta hännänpäähän, joten todennäköisyys passiin on korkea. Ensin menee Funi, sitten List ja seuraavaksi on minun vuoroni. Heppani on hermostunut jäädessään yksin ja syöksähtää laukkaan kuin tykin suusta. Vetelen ohjista ja hetken kuluttua se kuuntelee ja vaihtaa passiin. Niityltä kuuluu hurraat ja aplodit. Jes! Tallilla saan selkään taputukset Bjarnilta ja kommentteja iloisesta ilmeestäni. Täytyy varmaan alkaa kisaamaan passissa. Tuntui kuin lentäisi. Adrenaliini virtaa.

Ekaa kertaa passia

Viideltä vien kolme turistia vaelluksellle uudella hevosella. Heti kun astumme tallista ulos, se pistää jarrut pohjaan, joten otan raipan mukaan. Se on pelokas ja puskee jatkuvasti oikealle. Puolimatkassa se onneksi rentoutuu. Ihan hauska ja mielenkiintoinen hevonen, jossa on vielä vähän työtä.

Vaelluksen jälkeen lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan Rumbaa ja Stjarnaa. Ratsastan Rumban laitumelta ilman satulaa ja kokeilen hieman tölttiä ja laukkaa. Tallin edessä se saa sätkyn, kun kissa juoksee sen jalkojen alta. Se vaikuttaa muutenkin hieman sätkyltä, joten päätän ratsastaa satulan kanssa. Teemme pitkän retken ja Rumbasta on hyvää vauhtia tulossa yksi lempi hevosistani. Mukava töltti ja ihana laukka, kiidämme kilpaa rannikkoa pitkin. Niin paljon polkuja löydettävänä!

Heppailua, heppailua

17.6

Aamulla pääsen taas ratsastamaan Óli Maggilla. Sen töltti on aikamoisen pomppivaa, mutta muuten nautin täysillä. Kokeilen uutta reittiä ja vien turistit kukkaloiston keskelle Husavikin lähelle. Ylitämme solisevan puron ja pienen kuusi"metsän". Ilma on todella lämmin. Ilmassa tuoksuu lupiinit ja hevosten hiki.
Illalla lähdemme Mirten kanssa isomman aloittelijaryhmän kanssa vaellukselle. Pidän perää Snorilla, joka tuntuu painavalta kuolaimella. Kokeilen erilaisia keinoja saada sitä kevyemmäksi, ja onnistun. Loppumatkan Snor tuntuu ihan eri hevoselta. Juttelemme Mirten kanssa ratsastuksesta (turistit eivät oikein osaa englantia) ja nautimme retkestä.

18.6

Kylläpä onkin hiljainen päivä! Ei asiakkaan asiakasta. Bjarni vetää rätsästuskurssin kolmelle suomalaiselle ja kahdelle hollantilaiselle, joten Mirte ja minä pääsemme puhumaan omia kieliämme ja seuraamaan opetusta vierestä. Illalla kaiken odottelun jälkeen pääsemme vihdoin lähtemään yhdessä ratsastamaan. Kokeilemme kurssin tehtäviä hetken hallissa (kumpikaan hevosista ei suostu ravaamaan, mutta Óli Magg pehmenee kuitenkin mukavasti) ja lähdemme sitten Eidenin vesiputouksille. Laukkaamme kilpaa rannikolla, vain muutaman metrin päässä 30 metrin pudotuksesta. Óli Maggilla on aivan mahtava laukka.
Lupiinit ovat vallanneet kaikki paikat, ja ratsastamme liilan meren keskellä. Vesiputouskin näyttää aivan erilaiselta kuin viimeksi, kun ympärillä oleva maasto vihertää. Se muistuttaa aivan jotain trooppista vesiputousta. Jatkamme matkaa ylös kukkuloille, kohtaamme muutaman lampaan ja saavumme onnellisina takaisin Saltvikiin. Saavumme juuri sopivasti ruokapöytään.

Inhokkeja ja ihastuksia

14.6

Vien yhden kokeneen ranskalaisen vauhdikkaalle vaellukselle. Ratsastan Bensillä, jolla on erittäin nopea töltti, ja Galsi raukka joutuu koville yrittässään pysyä vauhdissa mukana. Ranskalainenn on ihmeissään töltin tasaisuudesta, "en liiku ollenkaan!" hän toistelee ihmeissään.
Kahdelta saapuu perhe ja vien pikkutytön talutusratsastukselle. Hän on rohkea ja pyytää monta kertaa, että menisimme nopeammin. Hölkkäilemme Eldingin kanssa ja pikkutyttö hihkuu onnesta. Puolivälissä satulavyö on löystynyt niin paljon, että se valahtaa sivulle. Tyttö liukuu siististi alas maahan. Nostan hänet ylös ja hän vain hymyilee. Jatkamme matkaa ja hölkkäämme pihaan, jossa isä ja nuorempi tyttö jo odottavat. Nuorimmainenkin pääsee kokeilemaan, illaista on olla hevosen selässä. Lopuksi otan vielä satulan pois ja molemmat saavat kokeilla istua Eldingin selässä ilman satulaa. He ovat aivan riemuissaan. Annan molemmille heppanamit, jotka he antavat Eldingille.

Illalla saamme auton lainaan ja lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan kuumavesialtaita Husavikin majakan lähettyvillä. Ihanan rentouttavaa. Paikassa on myös kylmävesiallas, ja pulahtelen kylmästä kuumaan. Ihan kuin Suomessa.
Ajamme vuorille ihailemaan maisemia, ja käväisemme Tungulendingin kahvilassa. Meri tuoksuu ja aurinko paistaa, kaunis paikka. Tilaamme kaakaot kermavaahdolla, ennenkuin lähdemme ajamaan takaisin.

Reunalla

15.6

9.30 lähdemme kahden amerikkalaisen miehen kanssa vaellukselle. Lupiinit ovat puhjenneet kukkaan, ja kaikkialla sinertää ja tuoksuu taivaalliselle. Tölttäilemme lupiinien seassa ja katoamme kanervaisten kukkuloide väliin näkymättömille poluille.
Yhdeltätoista vien vielä kaksi muuta amerikkalaista vaellukselle. Ratsastan seitsemänvuotiaalla Nösillä, joka paljastuu huonoksi johtavaksi hevoseksi; se pysähtelee jatkuvasti. Vaihdan turistin kanssa hevosia, ja matka jatkuu sujuvammin Oskin johdolla. Pienistä ongelmista huolimatta turistit ovat erittäin tyytyväisiä ja saan anteliaan tipin.

Päivällä rapsuttelen hevosia ja nautiskelen auringosta makoillen nurmikolla toinen kissoista kainalossani. Myöhemmin illalla lähdemme Myvatniin korjaamaan aitoja. Onneksi kärpäsiä on vähemmän kuin viimeksi. Käymme hakemassa pizzat kaikilla mausteilla ja ajelemme takaisin tallille ruokkimaan hevoset.

16.6
Päivä, jona rakastun.
Aamulla vien ryhmän vaellukselle ja ratsastan Bauralla. Se on kehittynyt paljon viimekerrasta; tölttäily sujuu jo hieman sujuvammin, vaikka joudunkin aina korjaamaan virheitä.
Bjarni, Idynn, Egill ja Anna lähtevät kymmenen muun islantilaisen kanssa kolme päivää kestävälle vaellukselle. Jäämme Mirten kanssa hoitamaan lyhyet vaellukset. Saamme vaelluksille muutamia uusia hevosia, joita lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan. Snor ja Sálom ovat molemmat hyviä johtajahevosia, reippaita ja kuuliaisia. Sálom ei pelkää mitään. Kävelemme rannalla aivan meren aaltojen vieressä, eikä se ole moksiskaan. Snor on kuulemma hieman kovapäinen(ja isopäinen) hieman kummallisilla liikkeillä maustettuna, mutta pienellä treenaamisella siitä tulee varasti hyvä.

Iltapäivällä saapuu turisteja Kanadasta ja Skotlannista. Olen innoissani, viimeinkin pääsen juttelemaan skotin kanssa! Juttelemme kilteistä, haggiksesta, skottilaisesta huumorista, säkkipilleistä ja lopulta unelmoin yhä enemmän matkasta Skotlantiin.
Laitamme hevoset kuntoon, ja haluan kokeilla yhtä tuntematonta hevosta, ennenkuin päästän ketään turisteista selkään. Se on kuitenkin niin energinen, että päätän itse ratsastaa sillä.
Lähdemme matkaan, Mirte edellä Oddnylla ja minä pidän perää (ja pistän vauhtia hitaimpiin ratsukoihin) Óli Maggilla. Se on aivan ihana: nopea, järkevä ja hyväliikkeinen. Helppo, muttei kuitenkaan hevonen aloittelijoille. Loppumatkasta yksi turistesta tiputtaa kännykkänsä, ja käsken muita jatkamaan matkaa samalla, kun itse käyn noukkimassa sen. Saan tilaisuuden kokeilla laukkaa. Óli Magg ei välitä jäädä jälkeen ja kiidämme täyttä vauhtia muut kiinni. Olen myyty. Paljonkohan se maksaisi? Minkähän ikäinen? Hampaiden perusteella kymmenen tienoilla. Hauskannäköinen hevonen, joka muistuttaa enemmän mustangia kuin issikkaa pintovärityksen ja kyömynenänsä kanssa. Loppuillan päässäni pyörii vain Óli Magg.

Toimenpiteitä

11.6
Kiirepäivä. Olemme aikamoinen tehokaksikko uuden työntekijä Mirten kanssa ja teemme tiiviisti yhteistyötä. Kengitykset ovat käynnissä ja lajittelemme hevosia kengättömiin ja kengällisiin, siirtelemme niitä laitumelta toiselle ja siivoilemme paikkoja. Illalla Drifa tulee käymään ja ajamme Husavikiin jätskille. Käymme myös kuumavesilammella uittamassa Drifan koiraa Ozzia ja nauramme kippurassa sen hassutuksille. Vesi on vielä vähän uusi juttu, ja Ozzi yrittää haistella painamalla pään pinnan alle. Tämä päättyy tietysti äänekkäisiin pärskähtelyihin, mutta uudestaan täytyy silti kokeilla.

12.6
Aamulla tehokkaiden rukkiisten ja siivousten jälkeen siirrämme Mirten kanssa hevoset pienempään aitaukseen ja erottelemme vaelluksilla käytettävät erikseen. Korjaamme parit aidat ja laitamme ne sitten ulos syömään tuoretta ruohoa.
Kahdelta saapuu kaksi turistia ja Mirte lähtee heidän kanssaan vaellukselle. Minä jään talliin odottamaan kuutta turistia, jotka eivät kuitenkaan saavu paikalle.
Viideltä lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan kahta uutta vaellushevosta Bauraa ja Rumbaa. Baura vaikuttaa aluksi energiseltä, mutta hyytyy aika nopeasti. Molemmat hevoset ovat yllättävän hitaita, mutta hyviä aloittelijoille. Hyvä tietää, minkälaisia hevosia tulee vaelluksilla käyttämään. Kesken retken saan puhelun Elsalta; kahdeksalta saapuu viiden hengen ryhmä vaellukselle. Kiirehdimme alas vuorilta ja laukkaamme (hitaanlaisesti) takaisin tallille.
Aasialaisryhmä poikkeaa aiemmista; he haluavat mennä lujaa, vaikka ovatkin täysin aloittelijoita. Kukaan heistä ei pelkää, joten tölttäämme paljon, ja takaamme kuuluu vain"kovempaa, kovempaa", kun turistit hihkuvat innoissaan.
Illalla siirrämme hevoset kaummaksi, ja ratsastan niiden edellä johdattaen ne oikeaan paikkaan. Ratsuni on iso ja lihava, hidas ja lyllertävä. Tuntuu kuin yrittäisin laukata virtahevolla. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin, eikä yksikään hevosista eksy väärille poluille.

13.6
Iltapäivällä viiden hengen varaus paisuu 12 ihmisen kärsimättömästi odottelevaan väkijoukkoon. Yritämme taikoa jostain lisää hevosia, ja varusteistakin on pulaa. Viimein saamme kaikki hevosen selkään ja pääsemme matkaan. Kokeilen tölttäillä varovasti, kaikki sujuu hyvin ja pystymme etenemään hyvää vauhtia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, ja kokemus oli kaiken odottamisen arvoista.

Illalla seuraan, kun eläinlääkäri kastroi varsat ja hoitaa muutaman haavan parilta vanhemmalta hevoselta. Yhdellä riitapukarikonilla on karun näköinen palkeenkieli kankussa, mutta tikkien jälkeen sitä enää tuskin huomaa. Seuraavat kaksi viikkoa Lysingur on tallissa ja parantelee haavaansa, emmekä voi käyttää sitä vaelluksilla. Myös Freyja on hetken aikaa poissa töistä, koska se pudotti kengän. Toivottavasti tulevat vaellukset pysyvät osallistujamäärässään maltillisina.

Life Goals: Gallop bareback in the mountains, check!

7.-8.6
Olen saanut kaverikseni kolme uutta työntekijää. Anna jää Saltvikiin hoitamaan pidempia vaelluksia, mutta Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin perjantaina. Harmi, olemme kaverustuneet aika hyvin ja on mukavaa, kun on juttuseuraa sekä apukäsiä vaelluksissa.
Idynn, Drifa, Rosan, Anna ja minä muodostamme tehokkaan siivousporukan ja tyhjennämme satulahuoneen roinasta. Samaan syssyyn puhdistamme ja öljyämme mekein viisikymmentä satulaa ja järjestämme ne uudelleen hyllyihin: lyhyille vaelluksille, joita minä järjestän, otetaan vähän huonommat ja vanhemmat satulat ja pitkille, monta päivää kestäville vaelluksille paremmat, kestävät ja mukavat satulat.
Hevosten aamuruokinnan ohessa olen kouluttanut arkaa varsaa kosketukseen, ja nyt se antaa silittää todella hyvin samalla kun ruokin sitä sylissäni olevalla heinällä. Muissa tilanteissa koskettaminen ei tule kuuloonkaan. Se ei myöskään suhtaudu yhtä tuttavallisesti muihin ihmisiin, eli matkaa on vielä paljon. Talliin on kyllä ihana tulla, kun kaksi kesyä varsaa hörähtelee ja hirnuu tervehdykseksi (olisko nameja?).  Arka varsa katselee vielä ihmeissään (uteliaana korvat hörössä kuitekin), kun toiset tulevat rapsuteltaviksi, ja uskaltaa vähän haistella kättäkin. Tarjoan namia ja huuli nousee kummallisen hajun takia. Se hamuilee namia niin varovasti, että sen saaminen osoittautuu aika mahdottomaksi.

Jaamme vaelluksia muiden työntekijöiden kesken. Otan illan vaellukset ja siivoilen karsinat ja puhdistan sadevarusteet. Varsat toimivat hyvin, kun laitan ne jaloittelemaan halliin. Olen tehnyt niille asiat mahdollisimman helpoksi, ja nykyään ne tietävät tarkkaan, mitä niiden pitää tehdä. Avaan vain ovet ja varsat kävelevät ulos tai sisään, ilman paniikkia tai muutakaan sekoilua. Arka varsa on kuitenkin yhdistänyt minun läsnäoloni kaikkiin tehtäviin, ja jos mukana on joku muu työntekijä, se epäröi. Torstaina pidän vapaapäivän, ja mietin, mitenköhän varsat silloin pärjäävät.

9.6
Herään tasan puoli kahdeksalta. Pitäisikö vain mennä tallille ja ruokkia hevoset. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Käyn suihkussa ja mietin varsoja: Jospa kuitenkin kävisin edes kouluttamassa niitä. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Syömme yhdessä aamupalaa Drifan ja Rosanen kanssa.

Dimmuborgir

Drifan koira Ozzi

Iltapäivällä lähdemme katsomaan heidän tulevaa majapaikkaansa Myvatnin vaellustallille. Käymme samalla pyörähtämässä Dimmuborgirin kivimuodostelmilla ja ostamme isot jäätelöt kaupasta. Ilma on lämmin ja ympärillämme surisee kärpäsiä, jotka pyrkivät jatkuvasti suuhun, silmiin, korviin ja nenään.

Saltvikin hevoset vaan saa tuntemaan, että oikeasti osaan ratsastaa ja olla hevosten kanssa! En ole koskaan enne ratsastanut ilman satulaa. Otamme Drifan kanssa Visan ja Lysingurin ja lähdemme maastoilemaan ilman satulaa. Aluksi olen hieman arka vauhdin suhteen, mutta se kestää ehkä tasan minuutin, ja sitten mennään tölttiä ja seuraavassa hetkessä täyttä laukkaa! Laukkaaminen tuntuu jopa helpommalta kuin satuan kanssa, tuntuu kuin en liikkuisi ollenkaan, lennän vain eteenpäin. Inkkarimeiningillä täysillä vuorille.pidämme huipulla tauon ja vain ihailemme maisemia. Drifan koira Ozzi on viisikuukautinen pentu, eikä osaa heti levätä.
Jatkamme laukassa ja Visan polulle osuu iso kivi. Loikkaamme täydessä vauhdissa sen yli ja matka jatkuu. Olen niin innoissani, että nauran ja päästelen hassun kuuloisia pieniä ilonkiljahduksia, joille naureskelemme Drifan kanssa. Alamme laskeutua jyrkkää alamäkeä ja nauramme, kun liu'umme melkein hevosten kaulalle. Hevoset tuntuvat olevan innoissaan ja tyytyväisempiä, kun satula ei ole häiritsemässä liikkeitä. Taas kerran yksi aivan uskomattoman hieno kokemus taltioitui muistoihin.

10.6

Käyn aamulla ruokkimassa varsat (talissa ei tällähetkellä ole muita hevosia, koska kengitykset ovat käyynnissä, ja kaikki karsinapaikat ovat päivällä käytössä) ja siivoan tallin. Päivällä öljyämme kaikki suitset. Käymme pikaisesti ratsastamassa ilman satulaa Drifan kanssa. Viemme Ozzin läheiselle lammikolle harjoittelemaan uimista. Se juoksee kuin vanha tekijä kepin perässä veteen. Drifakin innostuu ja pulahtaa uimaan sen kanssa. Palaamme täyttä laukkaa tallille ja lähden ranskalaisen Audreyn kanssa vaellukselle. Freyja ja Visa ovat energisellä päällä ja suoritamme kahden tunnin vaellusreitin alle tunnissa. Käymme lopuksi vielä kävelemässä pidemmän lenkin rannalla ja näytän Audreylle löytämäni luolan.
Illalla Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin, jossa he ovat töissä loppukesän. Heidän tilalleen saapuu hollantilainen Mirte, jolle esittelen kaikki hevoset ja paikat. Tulemme heti hyvin juttuun ja olen iloinen saadessani apua töihin ja uuden kaverin.
Siirrämme hevoset laitumelta toiselle ja lajittelemme muutamat kengättömät erilleen kengittäjille valmiiksi seuraavaa päivää varten, Osa laumasta päättää lähteä eri suuntaan, kuin on tarkoitus, mutta onneksi autojono tiellä alkaa tööttäillä, ja hevoset näkevät paremmaksi suunnata suorinta tietä muiden perään laitumelle.

Töitä, kiitolaukkaa ja rodeota

4.6
Aamulla nousen aikaisemmin ylös, siirrän varsat erillisiin karsinoihin, ruokin hevoset ja vietän arimman varsan kanssa aikaa. Seison sen heinäkupin vieressä niin, että sen pitää tulla lähelleni saadakseen syötyä. Välillä se jopa uskaltaa vähän arasti haistella kättäni, kun olen aivan paikallani.

Siivoan karsinat nopeasti. Kymmeneltä saapuu kaksi turistia, ja lähdemme valtamaan hernerokkasumuun. Omasta mielestäni maisemat ovat upeat ja taianomaiset, turistit ovat hieman pettyneitä, kun eivät nähneet vuoria. Kerron, että sumu oli melko ainutlatuinen kokemus, vuoria he näkevät varmasti lisää.
Kahdelta ja viideltä saapuu viisi turistia. Kokeilen Goodia, joka on mukavan energinen. Sumu vain tihenee.
Illalla siivoan tallia ja juttelen Bjarnin kanssa. Saan paljon kehuja, ja työtarjouksen heinäkuulle! Olen niin onnessani, että melkein juoksen majatalolle kertomaan uutiset läheisilleni.

5.6
Kaikista arin varsa alkaa jo vähän kesyyntyä. Totutan sitä läsnäolooni laittamalla heinän kaukaloon ja seisomalla kaukalon vieressä niin, että varsan on tultava lähelleni saadakseen ruokaa. Koitan lähestyä sitä aina kun se syö, ja jos se perääntyy, minäkin peräännyn. Se alkaa tajuta homman jujun ja korvat hörössä jopa haistelee kättäni. Edistystä!

Päivällä testaamme uusia hevosia turisteille vaelluksille. Nousen 20-vuotiaan valkoisen ruunan selkään, ja se saa hirveän hepulin. Lyhyen rodeonäytöksen jälkeen tumpsahdan alas maneesin lattialle. Bjarni on aivan äimänä, mikä sille oikein tuli? Kokeilen nousta uudelleen selkään melkein toivoen, että sama tapahtuisi uudestaan (hitsi, hävisin taistelun, mutta en sotaa!), mutta hevonen on aivan rauhallinen. Mikälie ampiainen pisti..
Satuloin Goudin, lumivalkean ratsun, ja siirrämme hevosia laitumelta toiselle. Laukkaan täysillä lauman edellä johdattaen ne oikealle laitumelle. Tietä ylittäessäni huidon hurjasti autolle, että se pysähtyisi; laumaa ei pysäytä mikään. Auto pysähtyy vastahakoisesti ja kiidämme tienyli. Tiukka käännös vasemmalle, alas hevosen selästä, portti auki ja lauma laukkaa aitaukseen. Onnistuin!
Vain yksi lähitallilta ostettu ruuna ei oikein tiennyt minne se halusi mennä, ja nyt se vaeltelee Saltvikin ja vanhan tallin välillä. Haemme auton, satulan ja suitset, ja ajamme sen luo. Saamme sen onneksi helposti kiinni. Hyppään selkään ja se alkaa pukitella ympäriinsä. Pysyn kuitenkin selässä ja käsken sen tielle ja laukkaan. Tuntuu kuin valtava läskimassa vyöryisi allani, hirveä tankkihevonen.. Laukkaamme (tai lyllerrämme) laitumelle ja päästän hevosen muiden joukkoon. Olipa hauskaa.

Kymmenetä, kahdelta ja viideltä vien turisteja vaellukselle. Kahdelta pitäisi saapua neljä turistia, mutta heitä ei kuulu. Puoli kolmelta paikalle saapuu Blake ja Jessica, jotka haluaisivat päästä ratsastamaan. Onneksi en vielä laittanut hevosia takaisin laitumelle.
Viideltä saapuu neljän hengen perhe. Lapsista nuorin on vasta kuusivuotias, ja hevosen selässä häntä alkaa pelottamaan. Laitan oman hevoseni pois ja lähdemme minä taluttaen Salomonia ja muut ratsailla. Puolimatkassa tyttö rohkaistuu ja pyytää ohjia. Kokeilemme lyhyitä ravi/tölttipätkiä niin, että hölkkään hevosten vierellä. Tytöt ovat onnessaan ja vanhemmat todella kiitollisia. Onpa ihanaa.

6.6

Tilalle saapuu kaksi uutta työntekijää. Tänään saattaa olla hiljainen päivä; ei yhtään varauksia. Siivoan tallin ja koulutan nuorta varsaa. Tänään sujuu taas jo paremmin; ruokin ja kosketan, ruokin ja kosketan.

Viideltä lähdemme kahden turistin ja uuden työntekijän Trivan kanssa vaellukselle. Esittelen Trivalle reitin, ja sen eri variaatioita. Reissun jälkeen otamme Visan ja Freyan ja näytän hänelle toisen merinäköalareitin. Laukkaamme kilpaa hirveätä vauhtia. Hevoset ovat innoissaan, kerrankin saa päästellä oikein kunnolla höyryt pihalle! Tallille saapuessamme ne kirjaimellisesti höyryävät viileässä illassa.

Varsoja

1.6
Aamulla ruokin ja siivoan, muuten ei päivällä ole hommia. Iltapäivällä saan tehtäväksi maalata pari talon seinämää. Homma hoituu nopeasti, ja viideltä vien pari saksalaista turistia vaellukselle. Juttelemme paljon ja yritän parhaani mukaan vastata kaikkiin heidän kysymyksiinsä islanninhevosista. Retken jälkeen he ovat niin tyytyväisiä että pyytävät saada ottaa kuvan kanssani.

Lähden vielä viemään kaksi romanialaista ja kaksi tsekkoslovakialaista vaellukselle. He ovat arkoja, mutta teemme lyhyitä tölttikokeiluja. Kaikki sujuu hyvin. Palaamme tallille ja pääsen ruokkimaan hevoset. Kello kahdeksalta palaan majatalolle, ja paikalle saapuu kolme italialaista kysyen yösijaa. Toivota heidät tervetulleeksi ja laitan heille huoneen valmiiksi.

2.6.
Turisteja saapuu ovista ja ikkunoista! Kahdelta oli tiedossa neljän ihmisen ryhmä, mutta paikalle saapuu lakkaamatta lisää turisteja. Virtaus lakkaa viimein ja vuoroaan odottaa kymmenen turistia. Tässähän loppuu hevosetkin kesken. Pienen hektisen säätämisen jälkeen pääsemme viimein lähtemään.
Myöhemmin autan Bjarnia kouluttamaan varsoja rimuun ja taluttamiseen. Kolmesta varsasta yksi on erittäin luottavainen ja oppii nopeasti seuraamaan. Harjoittelen sen kanssa enemmänkin. Arempia varsoja totutan vielä kosketukseen enemmän.

3.6

Onpa kiva nähdä varsojen edistyvän niin nopeasti. Kaksi niistä antaa jos koskea todella hyvin. Kolmas piilottelee jatkuvasti kahden muun takana, ja mietin sen siirtämistä erilliseen karsinaan.

Aamulla vien kaksi turistia kierrokselle, he nauttivat kovasti, ja kutsuvat kylään Conneticutiin, jos sinne päin joskus eksyn. Kahdelta saapuu neljä, kaksi texasilaista ja kaksi espanjalaista turistia. Päätän tehdä vähän poikkevan reitin. Polku kuitenkin katkeaa kesken kaiken ja kävelemme kanervikossa. Joudumme ylittämään puron taluttaen hevosia. Esitän kokoajan tietäväni mitä teen ja turistivat ovat tyytyväisiä. Varmaankin eksoottinen kokemus.

Dream Job Come True

29.5

Ihan kiva palata tavalliseen arkirutiiniin. Aamulla ruokin hepat, päästän ne ulos parintunnin kuluttua ja siivoan tallin. Paikalle saapuu itävaltalainen nainen ja vien hänet vaellukselle. Kun palaamme kello yksi, käyn nopeasti syömässä ja laitan sitten kahdeksan hevosta valmiiksi ja lähdemme seitsemän espanjalaisen kanssa vaellukselle. He ovat aloittelioita ja pelokkaita, joten kävelemme koko matkan. Ratsastan Ausilla, joka on yksi lemppareistani. Se on vielä vähän osaamaton ja säikähtelee välillä (kerran omaa varjoansa),mutta pärjää erittäin hyvin johtavana hevosena.

Ehdin laittaa hevoset takaisin laitumelle, kun yksi amerikkalainen turisti saapuu paikalle. Laitan Freyan ja Visan pikaisesti kuntoon ja eikun matkaan. Asiakas on osaava ja kuljemme nopeaa tahtia töltäten ja laukaten, jutellen ja kävellen välillä. Maisema on maagisen sumuinen. Kuljemme pitkän matkan, mutta olemme silti jo tunnin kuluttua takaisin tallilla. Laitan hikiset heppaset ansaitulle levolle ja ruokin muut. Juttelemme Iiriksen kanssa ja sovimme ensi tiistaille ratsastusretken.

30.5

Aamulla ruokin taas hevoset ja siivoan tallin. Sää on harmaa, mutta lämmin. Asiakkaita ei kuulu. Syön ja torkun. Päivää piristää ihana lahja asiakkailta! Olimme keskustelleet kirjallisuudesta ja olin maininnut kaipaavani lukemista, joten he muistivat minua kirjalahjalla.

" Kiitos ihanasta ratsastusvaelluksesta! Löysimme muutaman kirjan, joista ajattelimme sinun pitävän. Hyvää kesää! "

Illalla käyn ihanalla ratsastusretkellä Freyjan kanssa. Se on yksi lemppareistani: nopea ja innokas ratsu. Laukkailemme kukkuloilla ja nautin lämmöstä ja viilentävästä sateesta. Saavumme takaisin tallille, päästän Freyjan ansaitulle levolle ja lähden hakemaan traktorilla uutta heinäpaalia talliin. Vähän kokeilemalla se hoituu ja läheltä piti tilanteilta en välty. Onnistun kuitenkin saamaan paalin kunnialla sisälle, vaikka asetankin sen kyljelleen vaikeuttaen hieman sen purkamista.

31.5
Aamuruokintojen jälkeen käyn kävelyllä rannassa. Ilma on lämmin ja merikin on melkein tyyni. Nautiskelen ja keräilen mielenkiintoisia kiviä ja simpukoita taskuihini. Takaisintullessa siivoan muutaman muoviroskan reitiltäni.

Kymmeneltä vien kolme turistia mukavalle vaellukselle. Tallille tullessamme seuraavat asiakkaat odottavat jo vuoroaan, ja vaihdan pikaisesti levänneet hevoset seuraavalle vaellukselle. Kaikki sujuu hyvin, mutta Fynin satulavyö löystyy niinpaljon, että satula pyörähtää ympäri tipauttaen ratsastajan selästä. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahdu, kiristän satulavyöt ja jatkamme hyvillä mielin. Saavumme taas takaisin talille ja taas pääsen hevsten vaihdon kautta uudelle vaellukselle. Neljältä saavumme takaisin ja pääsen siivoamaan tallia.
Olen lähdössä Iiriksen kanssa iltaratsastukselle, kun paikalle saapuu vielä yksi turisti. Toivottelemme Iiriksen kanssa mukavat illanjatkot, ratsastan takaisin tallille ja laitan Visan asiakkaalle kuntoon. Kävipä tuuri, asiakkaalla on paljon kokemusta, joten voimme tölttäillä ja laukkailla paljon. Visa ja Freyja ovat molemmat energisellä tuulella, ja kiidämme kuin tuulispäät rannalla. Maailman ihanin työ. Illalla Elsa on ostanut kaikille hampurilaiset, ja syömme ne portailla nauttien lämpimästä ilta-auringosta.

Retkipäivä 2.

28.5
Aamulla ruokin hevoset ja ehdin tehdä vähän siivoushommia ennenkuin ajamme hevosten luo Myvatniin. Hyppäämme selkään ja jatkamme matkaa. Ratsastan aikamoisen innokkaalla Skarpurilla, joka aluksi tuntuu aika isokokoiselta "mieshevoselta". Totun kuitenkin melko nopeasti sen liikkeisiin, ja sitä on myös helppo ratsastaa yksikätisesti.
Tölttäämme pätkän asfaltilla, ja seitsemän hevosen kavioista tulee huumaava meteli.
Pidämme pienen tauon lammasfarmilla, ja kaikkialla laitumilla määkii vauvalampaita. Can't handle the cuteness. Ratsastamme suurimman osan matkasta vuorella ja ihailemme maisemia. Pari kertaa ylitämme joen.

Iltapäivällä saavumme takaisin tallille väsyneinä ja paikat hieman kipeinä, mutta onnellisina. Käyn pikaisesti syömässä ja lähdemme sitten toisen työntekijän kanssa seitsemän islantilaisen miehen kanssa lyhyelle vaellukselle. Ratsastan viimeisenä nuoren Ausin kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja Auskin rentoutuu. Saavumme talliin ja siivoan vielä tallin ja ruokin hevoset. Saan kutsun syömään grilliherkkuja. Ulkona on kesäinen sää ja nautiskelemme yhdessä ruoasta ja auringosta. Ohessa Kajan kuvaama video vaelluksestamme.

Jos en olis minä just nyt niin olisin ihan mielettömän kateellinen

27.5

Yhdeltätoista lähdemme yhdessä Bjarnin, Kayan ja kahden muun tanskalaisen kanssa kohti Myvatnia. Mukana on myös kaksi extrahevosta, jotta voidaan välillä vaihtaa ratsua ja antaa osan hevosista levätä. Satulalaukuissa on vesipullot ja taskussa voileipä. Aloitan vaelluksen Eidamilla(?), joka on Bjarnin mukaan hieman hullu, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Se on innokas ja hieman kärsimätön, mutta meillä synkkaa hyvin.
Puolentoistatunnin jälkeen vaihdan ratsua Belsiin, joka energisellä tuulella. Ratsastan yksikätisesti länkkärityyliin ja talutan vaihtohevosta toisella kädellä vieressä. Hetki menee, että yhdellä kädellä ohjaaminen luonnistuu. Siistiä!
Joki tulvii. Ylitämme monta syvää kohtaa ja jalkani kastuvat. Mukava viilennys hevosille. Pidämme pieniä jaloittelutaukoja ihmisille ja lepotaukoja hevosille. Maistelemme eväitä.

Kello on kolme ja saavumme liian pian päämääräämme. Jätämme hevoset laitumelle lepäämään yöksi ja suuntaamme Myvatniin, joka on lyhyen ajomatkan päässä.
Myvatnissa ajamme ensin katsomaan kuplivia mutalammikoita ja höyryäviä kiviröykkiöitä. Järkyttävän kova tuuli. Nojailemme tuulta vasten ja siristelemme silmiä hiekkapölyltä. Otan sulfiittikiveä matkamuistoksi, siinä on islannin ominaistuoksu.

Luonnonkylpy on aivan erilainen kun viimekerralla. Tuuli on niin kova, että höyryä ei ole lainkaan. Illma ja vesi tuntuvat viileämmiltä. Kokemus on kuitenkin mukavan sosiaalinen. Tilaamme kaljat, rentoudumme ja juttelemme. Löydän pari suomalaista, joiden kanssa on ihana puhua välillä omaa kieltä, ja keskustelemme myös vähän parin amerikkalaisen kanssa. Kun nälkä yllättää, suuntaamme lähipizzeriaan ja tilaamme medium kokoiset herkkupizzat.

lähdössä

Minä ja Belsi

tulva

länkkärimeininkiä:)

tauko ja heppojen herkkä hetki

 

hepat pääsee lepäämään

Mitä enemmän töitä sen parempi

24.5
Puoliltapäivin vien viisi kiinalaista turistia ratsastusretkelle. Muuten on aika hiljaista. Illalla olen sopinut meneväni Iiriksen kanssa ratsastamaan, mutta viideltä saapuu turisti. Hän on kuitenkin kokenut, ja lähdemme kolmistaan ratsastamaan. Iiris esittelee lisää uusia reittejä. Etenemme hyvää vauhtia, ja ehdimme Husavikiin asti ennenkuin käännymme takaisin. Olipa hauskaa.
Iltahommien jälkeen on vielä niin kaunis sää, että lähden Salkan kanssa kävelylle. Kävelemme lammikolle vähän matkan päässä Saltvikista. Kokeilen vettä kädelläni, ja se on aivan lämmintä. Kahlailen vähän aikaa, katson ympärilleni, ja päätän pulahtaa uimaan. Salkakin tulee hetkeksi kanssani. Uin keskemmälle ja säikähdän merilevää. Yhtäkkiä tunnen, kuinka jalkaani osuu jotain kovempaa. Juoksen kiljahdellen takaisin rantaan. Tämä riitti tällä erää.

25.5
Aamulla menen taas tallille, ja lattiat tulvivat. Yksi vesiautomaateista vuotaa. Soitan Bjarnille ja saan suljettua vesiputket. Eikun siivoamaan. Onneksi vain kaksi karsinaa on läpimärkinä, ja minulla menee hommaan vain pari tuntia. Lappaan lapiolla vettä, liejua ja märkää kuiviketta Salkan ryntäillessä käytävää edes takaisin "paimentamassa" hevosia. Siivoan samaan syssyyn muutkin karsinat ja päästän hevoset ulos.

Päivällä auttelen Lofturia raksahommissa. Uusi majatalo on kohta valmis. Saan soiton tallille ja vien kolme amerikkalaista retkelle. He ovat kokeneita ja voimme edetä reippaasti.
Illalla käyn ihanalla ratsastusretkellä uuden lempparini Belsin kanssa. Kiipeämme tallin lähellä sijaitsevalle kukkulalle, ihailemme maisemia, laskeudumme jyrkkiä mäkiä ja laukkaamme täysillä kotiin. Pakko hommata issikka itelleen joskus...

26.5
Kymmeneltä vien viiden hengen ryhmän vaellukselle. Puolimatkassa Osk päättää vähän vikuroida, ratsastaja säikähtää, eikä halua enää jatkaa. En saa häntä suostuteltua satulaan, joten annan hänen palata jalan tallille. Kiinnitän Oskin ohjakset oman hevoseni satulaan, ja jatkamme matkaa. Loppumatka sujuu hyvin, otamme muutamat tölttipätkätkin voimakkaasta tuulesta huolimatta.

Ehdin siivota tallin, ennenkuin neljän hengen perhe saapuu vaellukselle. Mark, Sara ja lapset ovat kotoisin walesista. Juttelemme paljon ja vaellus sujuu mukavasti. Lapset ovat riemuissaan ja tyttö nauraa katketakseen töltätessämme.

Illalla odotan tunnin asiakasta, joka ei kuitenkaan saavu lupauksestaan huolimatta paikalle.
Puoli kahdeksalta autan Elsaa valmistelemaan ateriaa isolle joukolle työntekijöitä ja vieraita. Ruokaillessamme Bjarni kertoo, että huomenna pääsen mukaan pidemmälle vaellukselle! Olen sen kuulemma ansainnut. En tiedä kumpi on ihanampi kuulla: että pääsen istumaan satulassa ainakin 5 tuntia putkeen, vai että työhöni ollaan niin tyyyväisiä..:)