Dream Job Come True

29.5

Ihan kiva palata tavalliseen arkirutiiniin. Aamulla ruokin hepat, päästän ne ulos parintunnin kuluttua ja siivoan tallin. Paikalle saapuu itävaltalainen nainen ja vien hänet vaellukselle. Kun palaamme kello yksi, käyn nopeasti syömässä ja laitan sitten kahdeksan hevosta valmiiksi ja lähdemme seitsemän espanjalaisen kanssa vaellukselle. He ovat aloittelioita ja pelokkaita, joten kävelemme koko matkan. Ratsastan Ausilla, joka on yksi lemppareistani. Se on vielä vähän osaamaton ja säikähtelee välillä (kerran omaa varjoansa),mutta pärjää erittäin hyvin johtavana hevosena.

Ehdin laittaa hevoset takaisin laitumelle, kun yksi amerikkalainen turisti saapuu paikalle. Laitan Freyan ja Visan pikaisesti kuntoon ja eikun matkaan. Asiakas on osaava ja kuljemme nopeaa tahtia töltäten ja laukaten, jutellen ja kävellen välillä. Maisema on maagisen sumuinen. Kuljemme pitkän matkan, mutta olemme silti jo tunnin kuluttua takaisin tallilla. Laitan hikiset heppaset ansaitulle levolle ja ruokin muut. Juttelemme Iiriksen kanssa ja sovimme ensi tiistaille ratsastusretken.

30.5

Aamulla ruokin taas hevoset ja siivoan tallin. Sää on harmaa, mutta lämmin. Asiakkaita ei kuulu. Syön ja torkun. Päivää piristää ihana lahja asiakkailta! Olimme keskustelleet kirjallisuudesta ja olin maininnut kaipaavani lukemista, joten he muistivat minua kirjalahjalla.

" Kiitos ihanasta ratsastusvaelluksesta! Löysimme muutaman kirjan, joista ajattelimme sinun pitävän. Hyvää kesää! "

Illalla käyn ihanalla ratsastusretkellä Freyjan kanssa. Se on yksi lemppareistani: nopea ja innokas ratsu. Laukkailemme kukkuloilla ja nautin lämmöstä ja viilentävästä sateesta. Saavumme takaisin tallille, päästän Freyjan ansaitulle levolle ja lähden hakemaan traktorilla uutta heinäpaalia talliin. Vähän kokeilemalla se hoituu ja läheltä piti tilanteilta en välty. Onnistun kuitenkin saamaan paalin kunnialla sisälle, vaikka asetankin sen kyljelleen vaikeuttaen hieman sen purkamista.

31.5
Aamuruokintojen jälkeen käyn kävelyllä rannassa. Ilma on lämmin ja merikin on melkein tyyni. Nautiskelen ja keräilen mielenkiintoisia kiviä ja simpukoita taskuihini. Takaisintullessa siivoan muutaman muoviroskan reitiltäni.

Kymmeneltä vien kolme turistia mukavalle vaellukselle. Tallille tullessamme seuraavat asiakkaat odottavat jo vuoroaan, ja vaihdan pikaisesti levänneet hevoset seuraavalle vaellukselle. Kaikki sujuu hyvin, mutta Fynin satulavyö löystyy niinpaljon, että satula pyörähtää ympäri tipauttaen ratsastajan selästä. Onneksi mitään vakavampaa ei tapahdu, kiristän satulavyöt ja jatkamme hyvillä mielin. Saavumme taas takaisin talille ja taas pääsen hevsten vaihdon kautta uudelle vaellukselle. Neljältä saavumme takaisin ja pääsen siivoamaan tallia.
Olen lähdössä Iiriksen kanssa iltaratsastukselle, kun paikalle saapuu vielä yksi turisti. Toivottelemme Iiriksen kanssa mukavat illanjatkot, ratsastan takaisin tallille ja laitan Visan asiakkaalle kuntoon. Kävipä tuuri, asiakkaalla on paljon kokemusta, joten voimme tölttäillä ja laukkailla paljon. Visa ja Freyja ovat molemmat energisellä tuulella, ja kiidämme kuin tuulispäät rannalla. Maailman ihanin työ. Illalla Elsa on ostanut kaikille hampurilaiset, ja syömme ne portailla nauttien lämpimästä ilta-auringosta.

Retkipäivä 2.

28.5
Aamulla ruokin hevoset ja ehdin tehdä vähän siivoushommia ennenkuin ajamme hevosten luo Myvatniin. Hyppäämme selkään ja jatkamme matkaa. Ratsastan aikamoisen innokkaalla Skarpurilla, joka aluksi tuntuu aika isokokoiselta "mieshevoselta". Totun kuitenkin melko nopeasti sen liikkeisiin, ja sitä on myös helppo ratsastaa yksikätisesti.
Tölttäämme pätkän asfaltilla, ja seitsemän hevosen kavioista tulee huumaava meteli.
Pidämme pienen tauon lammasfarmilla, ja kaikkialla laitumilla määkii vauvalampaita. Can't handle the cuteness. Ratsastamme suurimman osan matkasta vuorella ja ihailemme maisemia. Pari kertaa ylitämme joen.

Iltapäivällä saavumme takaisin tallille väsyneinä ja paikat hieman kipeinä, mutta onnellisina. Käyn pikaisesti syömässä ja lähdemme sitten toisen työntekijän kanssa seitsemän islantilaisen miehen kanssa lyhyelle vaellukselle. Ratsastan viimeisenä nuoren Ausin kanssa. Kaikki sujuu hyvin ja Auskin rentoutuu. Saavumme talliin ja siivoan vielä tallin ja ruokin hevoset. Saan kutsun syömään grilliherkkuja. Ulkona on kesäinen sää ja nautiskelemme yhdessä ruoasta ja auringosta. Ohessa Kajan kuvaama video vaelluksestamme.

Jos en olis minä just nyt niin olisin ihan mielettömän kateellinen

27.5

Yhdeltätoista lähdemme yhdessä Bjarnin, Kayan ja kahden muun tanskalaisen kanssa kohti Myvatnia. Mukana on myös kaksi extrahevosta, jotta voidaan välillä vaihtaa ratsua ja antaa osan hevosista levätä. Satulalaukuissa on vesipullot ja taskussa voileipä. Aloitan vaelluksen Eidamilla(?), joka on Bjarnin mukaan hieman hullu, tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Se on innokas ja hieman kärsimätön, mutta meillä synkkaa hyvin.
Puolentoistatunnin jälkeen vaihdan ratsua Belsiin, joka energisellä tuulella. Ratsastan yksikätisesti länkkärityyliin ja talutan vaihtohevosta toisella kädellä vieressä. Hetki menee, että yhdellä kädellä ohjaaminen luonnistuu. Siistiä!
Joki tulvii. Ylitämme monta syvää kohtaa ja jalkani kastuvat. Mukava viilennys hevosille. Pidämme pieniä jaloittelutaukoja ihmisille ja lepotaukoja hevosille. Maistelemme eväitä.

Kello on kolme ja saavumme liian pian päämääräämme. Jätämme hevoset laitumelle lepäämään yöksi ja suuntaamme Myvatniin, joka on lyhyen ajomatkan päässä.
Myvatnissa ajamme ensin katsomaan kuplivia mutalammikoita ja höyryäviä kiviröykkiöitä. Järkyttävän kova tuuli. Nojailemme tuulta vasten ja siristelemme silmiä hiekkapölyltä. Otan sulfiittikiveä matkamuistoksi, siinä on islannin ominaistuoksu.

Luonnonkylpy on aivan erilainen kun viimekerralla. Tuuli on niin kova, että höyryä ei ole lainkaan. Illma ja vesi tuntuvat viileämmiltä. Kokemus on kuitenkin mukavan sosiaalinen. Tilaamme kaljat, rentoudumme ja juttelemme. Löydän pari suomalaista, joiden kanssa on ihana puhua välillä omaa kieltä, ja keskustelemme myös vähän parin amerikkalaisen kanssa. Kun nälkä yllättää, suuntaamme lähipizzeriaan ja tilaamme medium kokoiset herkkupizzat.

lähdössä

Minä ja Belsi

tulva

länkkärimeininkiä:)

tauko ja heppojen herkkä hetki

 

hepat pääsee lepäämään

Mitä enemmän töitä sen parempi

24.5
Puoliltapäivin vien viisi kiinalaista turistia ratsastusretkelle. Muuten on aika hiljaista. Illalla olen sopinut meneväni Iiriksen kanssa ratsastamaan, mutta viideltä saapuu turisti. Hän on kuitenkin kokenut, ja lähdemme kolmistaan ratsastamaan. Iiris esittelee lisää uusia reittejä. Etenemme hyvää vauhtia, ja ehdimme Husavikiin asti ennenkuin käännymme takaisin. Olipa hauskaa.
Iltahommien jälkeen on vielä niin kaunis sää, että lähden Salkan kanssa kävelylle. Kävelemme lammikolle vähän matkan päässä Saltvikista. Kokeilen vettä kädelläni, ja se on aivan lämmintä. Kahlailen vähän aikaa, katson ympärilleni, ja päätän pulahtaa uimaan. Salkakin tulee hetkeksi kanssani. Uin keskemmälle ja säikähdän merilevää. Yhtäkkiä tunnen, kuinka jalkaani osuu jotain kovempaa. Juoksen kiljahdellen takaisin rantaan. Tämä riitti tällä erää.

25.5
Aamulla menen taas tallille, ja lattiat tulvivat. Yksi vesiautomaateista vuotaa. Soitan Bjarnille ja saan suljettua vesiputket. Eikun siivoamaan. Onneksi vain kaksi karsinaa on läpimärkinä, ja minulla menee hommaan vain pari tuntia. Lappaan lapiolla vettä, liejua ja märkää kuiviketta Salkan ryntäillessä käytävää edes takaisin "paimentamassa" hevosia. Siivoan samaan syssyyn muutkin karsinat ja päästän hevoset ulos.

Päivällä auttelen Lofturia raksahommissa. Uusi majatalo on kohta valmis. Saan soiton tallille ja vien kolme amerikkalaista retkelle. He ovat kokeneita ja voimme edetä reippaasti.
Illalla käyn ihanalla ratsastusretkellä uuden lempparini Belsin kanssa. Kiipeämme tallin lähellä sijaitsevalle kukkulalle, ihailemme maisemia, laskeudumme jyrkkiä mäkiä ja laukkaamme täysillä kotiin. Pakko hommata issikka itelleen joskus...

26.5
Kymmeneltä vien viiden hengen ryhmän vaellukselle. Puolimatkassa Osk päättää vähän vikuroida, ratsastaja säikähtää, eikä halua enää jatkaa. En saa häntä suostuteltua satulaan, joten annan hänen palata jalan tallille. Kiinnitän Oskin ohjakset oman hevoseni satulaan, ja jatkamme matkaa. Loppumatka sujuu hyvin, otamme muutamat tölttipätkätkin voimakkaasta tuulesta huolimatta.

Ehdin siivota tallin, ennenkuin neljän hengen perhe saapuu vaellukselle. Mark, Sara ja lapset ovat kotoisin walesista. Juttelemme paljon ja vaellus sujuu mukavasti. Lapset ovat riemuissaan ja tyttö nauraa katketakseen töltätessämme.

Illalla odotan tunnin asiakasta, joka ei kuitenkaan saavu lupauksestaan huolimatta paikalle.
Puoli kahdeksalta autan Elsaa valmistelemaan ateriaa isolle joukolle työntekijöitä ja vieraita. Ruokaillessamme Bjarni kertoo, että huomenna pääsen mukaan pidemmälle vaellukselle! Olen sen kuulemma ansainnut. En tiedä kumpi on ihanampi kuulla: että pääsen istumaan satulassa ainakin 5 tuntia putkeen, vai että työhöni ollaan niin tyyyväisiä..:)

Sateinen päivä ja ei niin sateinen päivä

22.5
Neljän hengen ryhmä ja sataa kaatamalla. Vaellus sujuu hyvin, mutta kaikkien kädet ovat retken jälkeen niin kohmeessa, että ei meinaa pinsettiotekkaan onnistua. Joudun auttamaan kypärien solkien kanssa. Oli virhe jättää haalarit talliin.
Neljän vaelluksella olen kokemuksesta viisaampi ja vedämme kaikki kolme haalarit ylle. On mukava ratsasta, kun ei ole kylmä. Ryhmän kanssa sujuu myös sen verran mukavasti, että päätän tehdä pitkän lenkin. Saksalaisista toinen on kokeneempi ja hänen miehensä näyttää olevan luonnonlahjakkuus; Lalli kulkee todella nätisti. Ratsastamme kahden eri merenrantavaelluksen yhdistelmän. Etenemme hyvää tahtia ja palaamme puolentoistatunnin päästä tallille iloisina ja onneksi tällä kertaa kuivina.

23.5.
Aamuruoat, siivoukset, iltaruoat.. Rutiinilla sujuu :)
Vien pari ranskalaista vaellukselle ja siivoan muoviroskia pellolta mönkijällä. Illalla käyn ratsastamassa Theysirillä. Se on aluksi hieman vastahakoinen, mutta jätän protestit omaan arvoonsa. Käymme rannassa ja laukkailemme. (Theysir:Täähän olikin ihan kivaa!)
Käväisen myös virkistymässä Husavikin vuorella. Ilma on ihanan raikasta ja kaikki alhaalla näyttää kovin pieneltä. Tekee hyvää nähdä asiat välillä vähän eri perspektiivistä.

Husavik

Voisin vaan ratsastaa aamusta iltaan...

21.5
Kymmeneltä vien viisi turistia vaellukselle. Valitsen Iiriksen opettaman reitin. Asiakkaat ovat melko kokemattomia, mutta eivät pelokkaita. He myös pysyvät hyvin takanani. Tölttäilemme, ja Elting kompastuu. Ratsastaja menettää tasapainonsa ja tumpsahtaa alas. Onneksi Elting on vanha ja kokenut ja pysähtyy. Jatkamme matkaa ja tölttäämme kapeaa polkua, ja Theysir innostuu hieman liikaa ja nostaa laukan. Ratsastaja ei pysy selässä ja tipahtaa pehmeään kanervikkoon. Muistutan kaikkia pitämään lyhyet ohjat, varsinkin, kun hevoset alkavat heräillä ja innostua. Kävelemme pitkän pätkän, jotta kaikki rauhoittuvat hieman ja tölttäämme vasta tallin lähellä.

Siivoamiset sun muut tallihommat sujuvat jo mukavasti rutiinilla, niin minulta kuin hevosiltakin. Ne alkavat tottua uuteen työntekijään.
Viideltä saapuu intialainen perhe vaellukselle, mutta 10-vuotias tyttö tärisee pelosta. Lopulta sovimme, että käymme lyhyemmän kävelylenkin ja minä talutan Visaa. Hetken kuluttua tyttö rentoutuu hieman. Kun palaamme takaisin hallille, teemme muutaman kierroksen niin, että tytöllä on ohjat käsissään ja kävelen vieressä. Ohjeistan hänelle, miten hevosen saa pysähtymään ja yritän kehua ja rohkaista; hänellä on kontrolli hevosesta. Tärkeintä on, että hän saa positiivisen kokemuksen hevosista, seuraava kerta ei ehkä ole niin pelottava. Vanhemmat kiittelevät kovasti.

Illalla huomaan kolme hevosta vapaana pihalla, taas ne karkurit ovat juosseet aidoista läpi. Ajan ne tallin edessä olevaan pienempään aitaukseen, jossa on järeämmät aidat.
Ruokin hevoset pikapikaa ja lähden sitten ihanalle itsenäiselle ratsastusretkelle Visan kanssa. Aluksi Visa on hieman vastahakoinen. Onko pakko jättää kaikki kaverit?
Ratsastan Eiderin vesiputouksille. Jyrkänteellä Visa seisahtaa ja ihailemme yhdessä upeita näkymiä. Laukkaamme täysillä ja tölttäilemme pelloilla ja pikkupoluilla. Annan Visan välillä päättää tahdin. Käännymme takaisin, ja Visa saa lisävirtaa. Laukkaamme täysillä, laitumella on muitakin hevosia ja ne katsovat ihmeissään, kun kiidämme ohi. On niin mahtavaa, että laulattaa. Miten voin ikinä lähteä täältä?

Ihania ihmisiä ja hevosia (ja hyvää ruokaa)

20.5
Aamutoimien jälkeen kymmeneltä saapuu yksi saksalainen turisti kierrokselle. En tiennyt varauksesta ja saavun paikalle vähän myöhässä anteeksipyydellen. Laitamme yhdessä hevoset kuntoon ja pääsemme nopeasti matkaan. Asiakas toivoo vauhdikasta menoa, ja tölttäämme useita pätkiä. Visa vaikuttaa vähän vastahakoiselta ja kömpelöltä tänään.
Reissun jälkeen siivoan tallin ja laitan hevoset laitumelle. Kahdelta saapuvat turistit eivät saavu, joten sosialisoin varsojen kanssa; hengailen jonkin aikaa vain niiden seurassa karsinassa ja yritän totuttaa niitä ihmiseen. Ne ovat arkoja, mutta uteliaita. Varovasti ne kurottelevat, tuhisevat ja yksi maistelee vaatteitani. Ne oppivat nopeasti; tänään maneesijaloittelu ja karsinaan palaaminen sujui jo paljon sutjakkaammin. Omat toimetkin ovat ehkä hieman helpottaneet varsojen onnistumista; selkeä reitti, Salka pois tieltä ja paineen vähentäminen ovensuussa. Olen myös pyrkinyt palkitsemaan karsinaan menemisestä.

Illalla Iiris pyytää minut mukaansa ratsastamaan. Hän näyttää uuden vaellusreitin samalla, kun tölttäämme ja laukkaamme pieniä, muhkuraisia ja erittäin kapeit polkuja, kiipeämme jyrkänteitä ja ylitämme puron. Freya on aivan täpinöissään ja haluaisi jatkuvasti vain kiitää. Pohkeeni osuvat sen kylkiin, ja ovat aivan märät Freyan hiestä. Mikä kokemus!

Iltaruokinnan jälkeen Bjarni ajaa mönkijällä tallille ja opettaa sen käytön perusasiat. Voin käyttää sitä töissä esim. kerätessä roskia pelloilta. Saan kyydin kotiin (so cool!) ja kutsun illalliselle. Astun sisään ja saan toisen illalliskutsun Jussilta. Hampurilaisia vai kyljyksiä? Ehtisinkö maistella molempia?

Palautetta

19.5
Onpa ihanaa saada positiivista palautetta. Ja ihan kiva on saada tippiäkin.

Kello kymmeneltä saapuu kolme turistia, ja laitan Lallin, Oskin, Freyan ja Visan valmiiksi. Toisen pariskunnan mies meinaa jänistää, joten en ota viidettä hevosta. Hän kerää rohkeutensa ja päättääkin tulla mukaan. Haen Salmonin. Mies nousee Lallin selkään ja ottaa niin tiukat ohjat, että Lalli nousee pystyyn. Tilanne rauhoittuu, mutta yksi turisteista säikähtää, eikä haluakaan lähteä mukaan. Pistän Salmonin takaisin laitumelle. Pääsemme lähtemään.
Rannalla päätän kulkea lähempänä aaltoja ja kiertää pidemmän rantapätkän. Ylittäessämme puroa, Osk päättää, ettei se halua ylittää puroa tästä kohtaa. Tölttäilen aiemmalle ylityskohdalle, yitän puron ja saan Oskin seuraamaan Visaa toiselle puolelle puroa. Jatkamme taas matkaa, otamme kukkulalla muutaman kuvan ja tölttäilemme pitkät pätkät takaisin tallille,

Tallilla minua odottaa nelihenkinen lapsiperhe toivoen puolentunnin kävelytystä. Päästän hevoset laitumelle ja vaihdan virkeät tilalle. Tallilla odottaa pariskunta, jotka varaavat vaelluksen kello kahdeksi. Ehdin laittaa hevoset pihalle, siivota hieman tallia ja syödä, ennenkuin paikalle saapuu yhteensä neljä turistia; kaksi kokenempaa pariskuntaa Saksasta ja Yhdysvalloista. Kaikki sujuu loistavasti, ja kaikilla pysyy hevonen hallinnassa; kukaan ei ohita tai etuile. Tölttäilemme ja keskustelemme, valokuvaamme ja ihailemme maisemia sekä tietysti nautimme hevosista. Saan paljon kiitoksia, ylävitoset ja anteliaan tipin.

Siivoan tallin loppuun ja vien sitten päivän tuoton Bjarnille. Hän kertoo, että asiakkaat olivat lähettäneet erittäin tyytyväistä palautetta vaelluksesta ja mahtavasta oppaasta. Jippii!

Pieniä kauniita hetkiä työn lomassa

18.5
Aamuruokinnat, hepat ulos, siivoukset, laitumelle availemaan säilöheinäpalloja ja porttia traktorille, Vietän kolmisen tuntia pelloilla vaellusreitin ympäristössä keräilemässä muoviroskia, ja Salka pitää seuraa. Se myös muistuttaa tauoista tulemalla muutaman kerran kerjäämään rapsutuksia. Mieliala pysyy hyvänä, kun heittelen sille välillä keppiä samalla kun kerään roskia. Käymme myös kävelemässä rannalla, Meri tuoksuu, aallot humisee, aurinko paistaa... Salka juoksee riemuissaan aaltoihin ja jahtailee vesilintuja. Aika upea hetki. Olen jo kääntymässä takaisin, kun huomaan rannalla haahkauroksen. Se on siipirikkoinen, eikä pääse itse veteen. Pitäisi ehkä ottaa se hengiltä, mutta en pysty. Salka katselee vierestä, kun autan sen takaisin veteen muiden lintujen pariin. Se pystyy kuitenkin uimaan. Ehkä se selviää, ja jos ei niin ainakin se saa viettää viimeiset hetket kavereittensa parissa... Jatkan roskien keräämistä ratsastuskengät vedestä lotisten. Salka on juoksennellut tarpeeksi ja alkaa etsiä lelua, jolla leikkiä. Se tuo minulle heitettäväksi paperimukia, kiskoo kanssani verkkoroskia maasta ja syö kuolleen linnun jämiä. Täytyy sanoa, Salka on varmaan yksi maailman onnellisimmista koirista.

Illalla lähdemme viemään nuoria hevosia kauemmas laitumelle. Madotamme ne ensin, yksi arempi varsa hyppii kauhuissaan pystyyn, kun Bjarni yrittää antaa sille matolääkkeen suuhun. Mietin tietysti, olisinko voinut kouluttaa varsat etukäteen vaikka melassilla ottamaan matolääkkeen. Saamme annettua lääkkeet ja ajamme hevosia traileriin, mutta yksi hyppää metalliaidan yli, portti aukeaa ja muut seuraavat perässä maneesiin. Ajamme ne kuitenkin lopulta traileriin ja pääsemme matkaan.
Uusi laidun on vuokrapelto, mutta tilan lato ja asuintalo ovat hylättyjä. Tutkiskelen paikkoja uteliaana. Talossa asui kaksikymmentä vuotta sitten yksin mies, joka kuoli sydänkohtaukseen. Käymme katsomassa tiloja, pidemmillä vaelluksilla retkeilijät välillä yöpyvät talossa. Sisällä haisee vanha talo, ja muutama huone on kuin kauhuleffasta. Vitsailemme Bjarnin kanssa: Tuohon se mies kuoli. Joo, voin kuulla kuinka sydänlyö ja nyt se lakkasi.
Takaisinpäin ajettaessa ihailen mielettömän kaunista auringonlaskua. Meri ja taivas ovat vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen pastillisävyjen loistoa, aurinko kirkkaan oranssinpunainen, ja vuoret sekä horisontin pilvet kylmän sinisiä ja liiloja. Maisema on niin kaunis, etten kehtaa ottaa valokuvia, vaan ihailen vain sanattomana.

hepat tutustumassa uuteen laitumeen

hylätty lato

Sunny Days...

17.5
Aamulla hevosten ruokinnan jälkeen saapuu 30 oppilaan ryhmä talutusratsastukseen. Satuloimme ja suitsimme Bjarnin kanssa kuusi hevosta ja kierrätämme lapsia pihan ympäri. Kaikki pääsevät kokeilemaan, maneesissa vähän ilman taluttajaakin. Lopuksi kaksi kokeneempaa tyttöä esittelee muille luokkalaisille töltin, ja lopuksi kaikki saavat aplodit.
Laitamme muut hevoset takaisin laitumelle, mutta jään odottamaan ehkä klo. 10 saapuvaa turistia Freyan ja Theysirin kanssa. Siivoan samalla karsinoita. Puolen tunnin päästä ketään ei edelleenkään kuulu, ja päästän kaksikon laitumelle.
Siivoan tallin loppuun, vaihdan tosen puolikkaan hevosista pihalle ja annan kolmen pikkuvarsan temmeltää hetken maneesissa. Siivoan myös yhden nurkkauksen roinasta ja raivaan tilaa satuloille.

Iltapäivällä otan rennosti. Huomaan ikkunastani tallikissan parvekkeella. En tiedä, miten se on sinne päässyt, mutta heti minut huomatessaan, se alkaa naukua. En voi vastustaa, ja otan sen hetkeksi viereeni sängylle. Mitä kehräystä ja leipomista siitä seuraakin! Voi toista, ihan kyljessä kiinni, ja jos vaihdan asentoa, se tunkee heti taas likelle. Ihana.

Illalla käymme Bjarnin ja Elsan kanssa uimahallissa. Ihanan rentouttavaa, aurinko paistaa, mutta ulkona puhaltaa kylmä viima, joka viilentää juuri sopivasti kuumassa altaassa lilluessa. Voisin kölliä vedessä koko illan. Vajaan tunnin loikoilun jälkeen lähdemme ja saan kutsun illalliselle. Kuuntelen, kun muut keskustelevat islanniksi ja yritän opetella joitain sanoja. Yksi isovanhemmista hyräilee Finlandia hymniä, ottaen minua vähän mukaan juttuihin. Ruoan jälkeen selailen hieman tintti-albumia islanniksi, ja moikkaan perheen lemmikkiundulaattia, joka ei taida hirveästi välittää veraista; se näykkii kättäni kun yritän tehdä tuttavuutta. Tänä iltana saan jättää hevosten ruokinnan välistä.

Tippiä

16.5
Ruokin hevoset ja siivoan tallin. Yöllä sää on muuttunut kauniin aurinkoisesta harmaan talviseksi. Maassa on lunta, joka onneksi sulaa päivän mittaan. Kylmä viima sen sijaan jatkuu ja välillä se tuo mukanaan muutaman lumihiutaleen.
Kahdelta saapuu kaksi amerikkalaista turistia. Matkalla Theysir hieman pelleilee, mutta muuten kaikki sujuu hyvin. Yritän aina korostaa, että on tärkeää pysyä takanani, koska silloin hevoset seuraavat minun hevoseni reaktioita ja on todennäköisempää, että ne pysyvät rauhallisina. En voi myöskään auttaa ketään, jos minut ohitetaan.

Viideltä saapuu yhteensä viisi turistia. Kaksi saksalaista ja kolme amerikkalaista, joista yksi amerikkalainen on kokeneempi ratsastaja. Olemme lähdössä Fynin, Oskin, Salmonin, Freyan, Lallin ja Eltingin kanssa pihasta, kun huomaan Altan poukkoilemassa vapaana. Hyppään alas Fynin selästä ja otan sen kiinni. Aitauksen edessä se kuitenkin päättää, ettei halua takaisin muiden luo. Onneksi Lallin ratsastajalla on kokemusta karjanajosta, ja hän saa ajettua Altan maneesiin. Laitan sen Visan kanssa karsinaan odottamaan, ja pääsemme lähtemään ryhmän kanssa.
Kaikki sujuu hienosti. Teemme lyhyitä tölttipätkiä, sillä osa ratsastajista on hieman arempia. Kaikki ovat tyytyväisiä ja saan amerikkalaisilta tippiä 20 dollaria. Amerikkalaiset haluavat auttaa hevosten hoidossa, ja laitamme yhdessä satulat takaisin hyllyille ja viemme hevoset laitumelle. Hieman lisähommaa kuitenkin aiheutuu, kun he avaavat suitsien soljet ottaessaan ne hevosilta pois.

Kello on seitsemän ja ruokin hevoset, lakaisen lattiat, unohdan muutaman hevosen ulos, otan ne sisään, ruokin nekin, lakaisen lattiat uudestaan, huomaan lantakasan lattialla, siivoan sen kottikärryihin ja lakaisen vielä kerran lattiat. Tehokkaammin sitten ensikerralla... Heitän kissoille kourallisen nappuloita yöksi ja kävelen Salkan kanssa takaisin asunnolle. Sillä riittää energiaa: se juoksee onnessaan jokaisen ilmaan nousevan linnun perään ja jahtaa sitä maasta käsin,kunnes joku kutsuu sen sisälle nukkumaan. Höpsö koira.

Karjanajoa!

15.5
Nukun aamulla pitkään ja yhdentoista aikaan lähdetään siirtämään hevosia laitumelta laitumelle. Hyppään Freyan selkään ja menoksi! Tiukkoja käännöksiä ja kiitolaukkaa pellolla! Aivan mahtavaa! Adrenaliini sykkii suonissa ensimmäisen ajon päätteeksi ja Freya läähättää hiestä märkänä. Annamme hevosten levätä hetken.
Seuraavaksi siirrämme varsat Yksi tohelo tarttuu lankoihin, mutta pääsee pyristeltyä vammoitta irti. Paimennamme ne onnistuneesti maneesiin, jossa pistämme ne hetkeksi kasinoihin odottamaan siirtoa. Talli on täpötäynnä hevosia ja varsat huutavat emojaan. Ne ovat jo kuitenkin tarpeeksi vanhoja vieroitettaviksi.

Kahdelta saapuu viisi turistia ja lähdemme Freyan, Lallin, Oskin, Salmonin ja Theysirin kanssa liikkeelle. Itse ratsastan vähän säikyllä, mutta tottelevaisella nuorukaisella, jonka nimi ei vielä jäänyt mieleeni. Vaellus sujuu hyvin, vaikka Freyalla ratsastava canadalainen ohittaa minut ohjeistani huolimatta jatkuvasti. Pyydän Oskilla ratsastavan kokeneen asiakkaan viereeni tölttijakson ajaksi. Canadalainen kiljuu ja nauraa innosta takanamme. Muutkin vaikuttavat tyytyväisiltä ja hevoset saavat kiitosta vaelluksen päätteeksi. Varsinkin Freya oli ihana ja saa poseerata miljoonassa kuvassa.

Hupiratsastelua

14.5
Aamulla katson ulos ikkunasta, aurinko paistaa ja hevoset juoksentelevat vapaina pihalla. Juoksen pihalle ja paimennan ne tallia kohti. Onneksi joku on tallilla ja avaa portit ja saamme hevoset aitaukseen.

Siivoan karsinat ja treenailen arimpien hevosten kanssa ihan vaan koskettamista ja taluttamista (siis niin että pidän leuasta kiinni) namien kanssa. Arimman kanssa ollaan päästy siihen, että antaa ottaa leuasta kiinni, mutta säikähtelee taluttaessa ja rynnii.  Kaksi uutta nuorta ja arkaa tulokasta ottavat opit hyvin vastaan. Jatkan harjoittelua aina kun on aikaa. Tärkeintä on, että itsellä ja hevosilla säilyy positiivinen mieli, katsotaan mihin ollaan päästy kahden kuukauden päästä vai ollaanko edetty ollenkaan.

Illalla käymme Idynnin ja muiden perheen lapsien kanssa ratsastamassa. Ratsastan Ausilla, joka on todella herkkä. Ás on mahtava, mutta omat kokemukseni hevosista ovat aika lailla tylsistyneistä tuntihevosista, joten mietin, olenko liian kovakourainen. Harjoittelemme tölttiä ja ravia. Ás on hyvä tölttääjä, joten takaisin tullessamme harjoittelemme ravaamista. Ás tarjoaa useaan kertaan tölttiä, mutta hidastan aina käyntiin ja kokeilen uudestaan, kunnes ravailemme rennosti takaisin tallille. Aus teki kovasti töitä ja on aivan hikinen. Palkkaan sen namilla ja laitan karsinaan iltaruoan kanssa.

Siirrämme pari hevosta toiselle laitumelle, ja saamme ratsastaa ilman satulaa minä Fynillä ja perheen nuorempi tyttö Salmonilla. Tölttäilemme ja Fyni tippuu välillä pomppivaan raviin. Tasapaino säilyy kuitenkin hyvin; Fynillä on leveä selkä ja iso maha. Pidän harjasta ja ohjista kiinni ja Fyni kulkee laitumella hienosti, teemme muutamia ympyröitä ja päästän sen sitten vapaaksi.

Saan kutsun katsomaan Euroviisufinaalia Bjarnin perheen kanssa. Tarjolla on hampurilaisia ja paikalla ovat myös isovanhemmat. Perheen lapsilla on hauskaa: isolla sohvalla on paljon tilaa, ja he kutittelevat toisiaan. Telkkari soi ja voittajaksi selviää Ukraina. Laulaja itkee onnesta, ja esittää laulunsa uudestaan. Ansaittu voitto. Juttelen Bjarnin kanssa seuraavasta päivästä. Saan käskyn nukkua huomenna pidempään, hän käy aamulla ruokkimassa hevoset. Kiitän ja toivottelemme hyvät yöt islanniksi.

auringonlasku

.

Talutusratsastusta ja kivimuodostelmia

13.5
Aamulla hevosten ruokkimisen jälkeen siivoan majataloa illalla saapuvia vieraita varten. Eilen illalla saapui myös kaksi matkantekijää, ja aamulla laskutan heiltä yöpymisen. Bjarni soittaa tallin edessä vaellusta kaipaavista asiakkaista. Hölköttelen tallille ja esittäydyn. Asiakkaat ovat taiwanilaisia, joista vain yksi puhuu englantia. Yksi heistä kysyy, pelkäävätkö hevoset, jos hänellä on punainen tuulitakki päällä. Päättelen, että heillä hevostelu on jäänyyt aika vähälle kotimaassa.
 Laitan Visan, Lallin, Fynin ja Freyan kuntoon hujauksessa. Yksi asiakkaista on 5-vuotias tyttö, joten sovimme, että hän ratsastaa Visalla ja minä kävelen vieressä. Kerron heille perusasiat: miten noustaan hevosen selkään, nojatkaa eteen ylämäissä ja taakse alamäissä, pysykää takanani, ohjista vetämällä ja sanomalla rauhallisesti "whoa" hevonen pysähtyy ja painamalla jaloilla ja maiskuttaalla hevonen kiristää tahtia. Tällä kertaa emme voi kuitenkaan kuin kävellä, koska joudun taluttamaan Visaa, mutta kaikki ovat tähän tyytyväisiä.
Puolessavälissä matkaa Fyni säikähtää jotakin ja vanhempi mies menettää tasapainonsa ja tipahtaa maahan. Onneksi pudotus on pehmeälle mättäälle. Fyni kuljeksii jonkin matkan päähän ja Lalli ja Freya lähtevät melko rauhallisesti seuraamaan sitä. Yritän antaa ohjeita; vetäkää ohjista ja sanokaa 'whoa', kääntäkää hevonen ja palatkaa minun luokseni. Tehostan viestiäni käsimerkeillä, suurin osa asiakkaista kun ei ymmärrä englantia. Freyan ratsastaja ymmärtää tulla luokseni: hän tulee pois hevosen selästä ja lähtee kävelemään jättäen kuitenkin Freyan oman onnensa nojaan. Viittilöin ja yritän kommunikoida: Take the horse!
Tilanne rauhoittuu, tipahtanut on kunnossa ja saan Fynin haettua takaisin. Suostuttelen tipahtaneen nousemaan takaisin Fynin selkään luvaten taluttaa sitä loppumatkan. Asiakkaat vaikuttavat olevan hyvällä tuulella välikohtauksesta huolimatta. Käyn itsekseni läpi kaikkea mitä tapahtui ja mietin teinkö jonkin virheen tai olisinko voinut tehdä jotain toisin. Oliko Fyni huono valinta? No, onneksi ei käynyt pahemmin. Olisin ehkä voinut pysyä hieman rauhallisempana...
Palaamme tallille ja yritän ottaa korttimaksua vastaan, mutta masiina ei suostu toimia. Asiaa hankaloittaa myös se, että kieli on islanti. Menemme Bjarnin luo ja asia hoituu. Asiakkaitten lähdettyä kerron mitä tapahtui. Bjarni sanoo, että välillä noin käy, hevoset ovat luotettavia, mutta emme voi taata ettei mitään koskaan tapahdu. Hän vaaikuttaa tyytyväiseltä tekemääni työhön ja rauhoitun.

Kahdelta saapuu kaksi islantilaista pikkutyttöä puolentunnin talutusratsastukselle. Lähdemme pellolle kävelemään Salmonin ja Theysirin kanssa. Teemme pienen kierroksen ja tytöt ovat onnensa kukkuloilla. Maneesissa he eivät vielä haluaisi tulla alas ja kävelemme muutaman kierroksen ympyrää kentällä. Annan molemmille tytöille heppanamit, jotka he arasti ojentavat hevosille. Vanhemmat ottavat kuvia kun tytöt saavat vielä harjata hevosia. Toinen tytöistä ylettää juuri ja juuri harjaamaan Salmonin mahaa. Kokemus oli kaikille onnistunut ja vanhemmat kiittelevät minua kovasti.

Iltaruokinnan jälkeen on vielä upea auringonpaiste ja päätän lähteä tutkimaan Knútsstaðaborgin onkaloa, joka on vain 15 minuutin ajomatkan päässä Husavikista. Ajan ensin vahingossa vikaan ja saavun keskelle mukavaa saunan jälkeistä terassi-iltaa. Hups, ja eikun pakkia ja äkkiä pois täältä.
Löydän perille ja ympärilläni nousee kummallisia kivimuodostelmia, joista jotkut muistuttavat kasvoja. Jokapuolella on koloja ja kuoppia, kraatereita ja kivikukkuloita. Kivet ovat teräviä ja kovia, mutta ihmeen kevyitä. Ne ovat niin karheita, että tuntuu kuin ne tarttuisivat käteen pienen pienillä imukupeilla.
 Kävelen kyltin osoittamaa multaista polkua, ja jokaisella askeleella tunnen, kuinka kivet liikkuvat jalkojeni ja mullan alla. Ihmeellisintä on hiljaisuus. Luonto kutsuu tutkimaan: joka röykkiön takana voi löytyä vaikka mitä jännää, mutta ei ole vaaraa törmätä kehenkään kaksijalkaiseen.
Itse onkalo on aika pieni, mutta seison kuitenkin hetken aukon suulla ja mietin uskallanko astua pimeyteen. Uskallan, ja sisällä on ihanan viileää, kosteaa ja äänetöntä. Onkalon katossa on reikä, josta näkyy pala taivasta. 

Aðaldalshraun laavakenttä muodostui Mývatnin isossa purkauksessa jääkauden jälkeen 2000 vuotta sitten.

Lampaat saattavat tulla suojaan huonoa säätä Knútsstaðaborgin onkaloon.

Onkalon katossa oli aukko

Kävijät olivat jättäneet onkalon seinille kolikoita, jotka kimaltelivat kauniisti pimeässä onkalossa.

Onkalon seiniät olivat jännän näköistä kivimassaa.

Busy Day

12.5

Kymmeneltä saapuu kaksi amerikkalaista turistia. Lähdemme Visan, Lallin ja Freyan kanssa, ulkona on upea sää ja hevoset ovat pirteällä tuulella. Hyvä niin, sillä tälle päivälle on varattu kaksi muutakin vaellusta. Molemmat turistit ovat alottelijoita, ja varsinkin toinen heistä on arka kokeilemaan tölttiä. Testailemme lyhyitä pätkiä helpoissa kohdissa, jotta molemmat saisivat edes pienen maistiaisen islanninhevosten omasta askellajista.

Kahdelta saapuu neljän hengen ruotsalaisporukka. Retkelle lähtee Elting, Fyni, Salmon, Theysir ja Visa. Rannalla Salmon päättää, ettei se halua kävellä hiekassa ja vaeltelee kukkuloille. Ohjeistan muita odottamaan hetken ja jätän Visan kokeneimman ratsastajan huostaan. Kävelen rauhallisesti Salmonin luo ja talutan sen takaisin muiden luokse. Jatkamme matkaa ja loppumatka sujuu mallikkaasti. Tölttipätkätkin sujuvat oikein hyvin, vaikka minulla olikin epäilykseni neljän aloittelijan reippailuista.

Neljältä saapuu taas kaksi amerikkalaista turistia, isä ja tytär. Ralph on jo vanhempi mies, ja hevosen selkään pääseminen tuottaa hieman vaikeuksia. Annan hänelle tuolin avuksi ja avitan toiselta puolelta satulaa. Ralphilla ja Jessicalla on molemmilla jonkin verran kokemusta hevosista, ja Ralph ratsastaakin amerikkalaiseen tyyliin; yksikätisesti. Tämä tuottaa kuitenkin hieman ongelmia töltätessämme, sillä Lalli ei saa tarpeeksi tukea töltissä ja tipahtaa siksi raviin. Jessica ja Ralph saavat kuitenkin sopivia maistiaisia tölttäämisestä ja ovat innoissaan.
Palaamme juuri sopivasti hevosten ruokinta aikaan, ja päästän Lallin, Freyan ja Fynin lepäämään.

Kokeilen ottaa hevoset Salkan kanssa sisälle. Lähetän Salkan ulos ja menen itse sisään jättäen oven auki. Hevoset tulevatkin hyvää vauhtia sisälle, ja menevät astetta paremmin omille paikoilleen, koska voin seisoa niiden ja heinäpaalin välissä ohjaillen samalla kun Salka päivystää ovella. Ihan hyvä, katsotaan onnistuuko yhtä hyvin ensikerralla.

Ruokkiessani hevosia Bjarni saapuu paikalle ja kysyy kuulumiset. Kerron Salmonin seikkailuista, ja hän kehuu toimintaani. Jes!
Bjarni päästää minut lähtemään, jotta ehdin käymään kaupassa, huomenna saatamme lähteä käymään Akureyrissä.

Työntäyteisen päivän jälkeen on ansaitun levon aika. Kuvassa Freya ja Visa

Inspiroivaa historiaa

11.5
Päästäessäni hevosia ulos otan taas Salkan avukseni. Tajuan kuitenkin, että yritän käyttää Salkaa kuin karjakoiraa, joka ajaa karjaa takaapäin. Salka, joka on paimenkoira, yrittää jatkuvasti hakeutua minua vastapäätä hevosten toiselle puolelle. Pitääpä myöhemmin koittaa tehdä asiat paimennusmaisempaan tyyliin.

Siivoan tallin ja lähden keräilemään muoviroskia laitumilta. Hevoset ovat yhtä uteliaita kuin viimeksikin, ja nuuhkivat minua sekä hamuilevat muovipusseja. Yhtäkkiä kaikki säikähtävät jotakin ja 20 hevosta ryntäilee ympäriinsä. Onneksi ne väistävät minua ja rauhoittuvat nopeasti. Hetken päästä kaikki palaavat luokseni pärskähdellen.

Iltapäivällä lähden käymään Husavikissa. Tutustun kulttuuritaloon, jossa on näyttelyt 1900-luvun elämästä ja merenkäynnin historiasta Islannissa. Käyn myös tutkimusmatkailumuseossa, josta löytyy mielenkiintoista informaatiota tutkimusmatkojen historiasta, viikingeistä sekä avaruusmatkailusta. Ohessa kuvia ja minua eniten kiinnostaneita faktoja (englanniksi).

Talvella 1917 jääkarhut pääsivät ylittämään meren Greenlandista Islantiin. Tämä yksilö hyökkäsi eräälle farmille uhaten kyläläisiä ja tappaen yhden koiran ennenkuin se saatiin tapettua.

aika hienot viikset tällä kaverilla..

Löysin erään, jolla oli vähän samankaltaisia kokemuksia ja ajatuksia kuin minulla 

Ennenvanhaan jouduttiin nähdä enemmän vaivaa, mutta valmis tuote olikin ehkä sitten herkullisempi jo ihan pelkän työmääränkin takia.

Islannin kielessä on monta nimeä naalille, joka on Islannin ainoa alkuperäinen maalla elävä nisäkäs. 

Eläimistä käytettiin kaikki osat sarvista sorkkiin. Nahoista tehtiin kenkiä, luista ja sarvista nappeja ja sulilla sekä höyhenillä täytettiin tyynyt ja patjat. Taitavat käsityöläiset tekivät sarvista myös lusikoita. Perinteiset taidot jäivät unholaan koneitte saapumisen myötä. Kun esimerkiksi kumista tehdyt kengät yleistyivät 1920 luvulla, kenkien ompelu käsin loppui kokonaan.

Islannissakin harjoitetaan porotaloutta.

Käsin ommellut kengät

Luusta tehtyjä luikoita sekä lampaansarvista tehtyjä ruutikoteloita. Ennenvanhaan kaikilla oli oma nimikkolusikkansa. Se piti kuivattaa huolellisesti jokaisen ruokailun jälkeen, 

Islantilaisen naisen kansallispuku

Väittelyä naisen asemasta 1894..

Ihmisen hiuksista tehtyjä koristeita.

Simpukkakokoelma

Ajopuuta käytettiin ja käyetään yhä paljon mm. aitojen ja työkalujen kahvojen tekemiseen.

Taas löytyi parisataa vuotta sitten elänyt henkilö, jonka kanssa olen aivan samaa mieltä

Kasvitiede oli suosittua.

Islannin kalaisat vedet ovat houkutelleet muidenkin maiden edustajia apajille aiheutten maiden välille jännitteitä.

Islantiin rakennettiin kunnolliset tieverkostot vasta 1900 luvulla

Naisilla oli tärkeä rooli kalataloudessa.

Naisia työssa satamassa

Inspiroiva henkilö tutkimusmatkailu museossa

Veit sanat suustani.

Tutkimusmatkailijan työpöytä 

Inuiitit auttoivat tutkimusmatkailijoita sopeutumaan kylmiin olosuhteisiin ja käyttämään vetokoiria apunaan vaelluksilla.

Fridtjof Nansen polttelee piippua Fram-nimisen laivan edessä. Framin uskottiin seilanneen pisimmälle pohjoiseen ja etelään kuin minkään muun laivan.

Onnitunut matka on hyvin suunniteltu, todistaa Roald Amundsen

Ensimmäinen islantilainen ja nainen, joka saavutti etelänavan.

Motivoivaa puhetta 

Viikinkien nerokas keksintö

Viikingit eivät käyttäneet sarvekkaita kypäriä. 

Viikingeillä oli monta tapaa navigoida

Faktoja viikingeistä: Vikingeillä oli omia urheilulajejaan, joista eräs muistutti hyvinkin paljon jääkiekkoa. Viikingeillä oli kolme sosiaalista luokkaa, Thrallit olivat talonpoikia ja työnteijöitä, Karlit omistivat maata ja Jarlit olivat ylhäistöä ja päättivät poliittisista asioista. Viikingeillä oli paljon Jumalia: Odin oli ylijumala, Thor ukkosen jumala, Loki oli tempuntekijä ja kaaoksen jumala. Freyr ja Freya olivat hedelmällisyyden ja menestyksen jumalia. Viikingit uskoivat maailmanloppuun, jossa aivan kaikki, jopa jumalat, katoavat.

Viikinkivaimot saivat ottaa eron silläkin verukkeella, että aviomiehellä oli liikaa rintakarvoja. 

Miten Grönlanti sai nimensä..

Astronautit kuuntelevat islantilaisen geologin luentoa Askjassa, Islannissa

Islantilainen geologi esittelee astronauteille islantilaisten kivien yksityiskohtia.

Astronautteja koulutettiin tunnistamaan maaperän eri rakenteita Islannissa, joka muistuttaa jossain määrin kuuta.

Neil Armstrong kalassa Laxa-joella.