Matkaäivä 1.5

bussimatkan upeita maisemia

Matkapäivä 1.5.

Miten voi olla näin paljon vuoria? Istun bussissa ja mietin: Islanti on kyllä aika ihmeellinen maa. Vasemmalla näkyy tasaista maata: välillä niin muhkuraista laavakiveä, että en kuvittelisi siinä kävelevän minkään hiirtä isomman olennon, välillä samettisen pehmeän näköistä heinikkoa. Oikealle katsoessa näkyy vuoria, vuoria, vuoria! Lumisia vuoria, mustia vuoria, ruskeita vuoria. Teräviä, rosoisia, sileitä vuoria.
Miten voi olla näin paljon eri värejä ja muotoja? Sääkin muuttuu kuuden tunnin matkalla jatkuvasti. Pilvisestä sateiseen, sateisesta aurinkoiseen ja aurinkoisesta sumuiseen säähän. En voi koko matkan aikana ummistaa silmiäni ollenkaan, niin lumoutunut olen maisemista.

Lähdin 15.35 Helsinki Vantaan lentokentältä ja saavuin klo. 16.00 Islannin Keflavikin lentokentälle. Grey Linen uusi linja lähti suoraan Keflavikin kentältä kello 17.00. Saavuin Akureyriin kello 23.00, josta jatkoin matkaani autolla hostini kyydillä Saltvikin tilalle. Matka taittui niitänäitä jutellen ja käytännön asiat pikaisesti läpikäyden. Tilalla on 150 hevosta. Pari vuotta sitten purkautui tulivuori lähellä Saltvikia. Kysyn maanjäristyksistä. Ja tulivuorista. Ja Husavikin nähtävyyksistä. Husavikiin on tilalta 5 kilometria, sinne siis kävelee puolessa tunnissa, mutta saan myös lainata pyörää. Saan ilmaisliput Husavikin valaskatseluretkelle, sillä Husavikin valasretkiyhtiö ja Saltvikin tila tekevät yhteistyötä. Yeensä, jos turistit tilaavat valasretken, he samalla myös ostavat islanninhevosvaelluksen. Pohjoisessa lumet ovat sulaneet vasta viimeviikolla. Suomessa oli kesäsää kun lähdin.

Saavumme perille, kello on puoli yksi yöllä. Bjarni näyttää huoneeni vaaleassa kivitalossa, jossa tällä hetkellä asustaa minun lisäkseni kaksi muuta työntekijää. Sesongin alkaessa myöhemmin toukokuussa työntekijöitä tulee lisää, suomalaisiakin. Toivottelemme hyvät yöt ja tervehdin toista asukkaista, jonka nimestä en saanut mitään selvää. Pitää varmistaa huomenna.

Islantia lentokoneesta