Passia!

19.6.

Auttelen kurssilaisia laittamaan hevoset kuntoon ratsastustunteja varten. He lähtevät isolle hallille ja jään tallille päivystämään turistien varalta. Lakaisen lattioita, täytän juoma-astiat ja kastelen maneesin pohjan. Makoilen hetken auringossa ja päätän sitten yrittää ottaa kaksi erittäin arkaa hevosta kiinni siirtääkseni ne ison lauman joukkoon. nyt ne seikkailevat isolla laitumella kahdestaan. Olemme aiemmin Mirten kanssa yrittäneet ajaa niitä pienemmälle laitumelle tuloksetta. Kokeilen ensin houkutella niitä heinällä, mutta ne ovat liian epäluuloisia. Haen narua, teen pienen aitauksen ja ajan ne pienen pienellä paineella aitaukseen (eli pysyn hyvällä etäisyydellä hevosista).
Haen riimut ja kokeilen ensin rauhallisesti kävelemällä, jos ne päästäisivät nyt lähelle. Musta uskaltautuu ottamaan namin, mutta muuten ne laukkailevat hermostuneina ympäriinsä. Pienennän aitausta lisää ja onnistun viimein saamaan toisen hevosista kärsivällisen yrittämisen jälkeen. Musta on pelokkaampi,ja kun se päästää koskettamaan, silittelen sitä pitkään ennenkuin ojennan riimun sen näkyville. Se puhaltelee pelokkaana, mutta antaa laittaa riimun päähänsä, ja on sen jälkeen rauhallinen. Aika hyvin selvisin, vaikka itse sanonkin.
Iltapäivällä ratsastusryhmäläiset pääsevät kokeilemaan passia, ja lopuksi saamme Mirtenkin kanssa kokeilla. Jännitän suoritustani, onhan meillä yleisöäkin ja haluan onnistua. Hevoseni on ainakin passihevonen turvasta hännänpäähän, joten todennäköisyys passiin on korkea. Ensin menee Funi, sitten List ja seuraavaksi on minun vuoroni. Heppani on hermostunut jäädessään yksin ja syöksähtää laukkaan kuin tykin suusta. Vetelen ohjista ja hetken kuluttua se kuuntelee ja vaihtaa passiin. Niityltä kuuluu hurraat ja aplodit. Jes! Tallilla saan selkään taputukset Bjarnilta ja kommentteja iloisesta ilmeestäni. Täytyy varmaan alkaa kisaamaan passissa. Tuntui kuin lentäisi. Adrenaliini virtaa.

Ekaa kertaa passia

Viideltä vien kolme turistia vaelluksellle uudella hevosella. Heti kun astumme tallista ulos, se pistää jarrut pohjaan, joten otan raipan mukaan. Se on pelokas ja puskee jatkuvasti oikealle. Puolimatkassa se onneksi rentoutuu. Ihan hauska ja mielenkiintoinen hevonen, jossa on vielä vähän työtä.

Vaelluksen jälkeen lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan Rumbaa ja Stjarnaa. Ratsastan Rumban laitumelta ilman satulaa ja kokeilen hieman tölttiä ja laukkaa. Tallin edessä se saa sätkyn, kun kissa juoksee sen jalkojen alta. Se vaikuttaa muutenkin hieman sätkyltä, joten päätän ratsastaa satulan kanssa. Teemme pitkän retken ja Rumbasta on hyvää vauhtia tulossa yksi lempi hevosistani. Mukava töltti ja ihana laukka, kiidämme kilpaa rannikkoa pitkin. Niin paljon polkuja löydettävänä!

Heppailua, heppailua

17.6

Aamulla pääsen taas ratsastamaan Óli Maggilla. Sen töltti on aikamoisen pomppivaa, mutta muuten nautin täysillä. Kokeilen uutta reittiä ja vien turistit kukkaloiston keskelle Husavikin lähelle. Ylitämme solisevan puron ja pienen kuusi"metsän". Ilma on todella lämmin. Ilmassa tuoksuu lupiinit ja hevosten hiki.
Illalla lähdemme Mirten kanssa isomman aloittelijaryhmän kanssa vaellukselle. Pidän perää Snorilla, joka tuntuu painavalta kuolaimella. Kokeilen erilaisia keinoja saada sitä kevyemmäksi, ja onnistun. Loppumatkan Snor tuntuu ihan eri hevoselta. Juttelemme Mirten kanssa ratsastuksesta (turistit eivät oikein osaa englantia) ja nautimme retkestä.

18.6

Kylläpä onkin hiljainen päivä! Ei asiakkaan asiakasta. Bjarni vetää rätsästuskurssin kolmelle suomalaiselle ja kahdelle hollantilaiselle, joten Mirte ja minä pääsemme puhumaan omia kieliämme ja seuraamaan opetusta vierestä. Illalla kaiken odottelun jälkeen pääsemme vihdoin lähtemään yhdessä ratsastamaan. Kokeilemme kurssin tehtäviä hetken hallissa (kumpikaan hevosista ei suostu ravaamaan, mutta Óli Magg pehmenee kuitenkin mukavasti) ja lähdemme sitten Eidenin vesiputouksille. Laukkaamme kilpaa rannikolla, vain muutaman metrin päässä 30 metrin pudotuksesta. Óli Maggilla on aivan mahtava laukka.
Lupiinit ovat vallanneet kaikki paikat, ja ratsastamme liilan meren keskellä. Vesiputouskin näyttää aivan erilaiselta kuin viimeksi, kun ympärillä oleva maasto vihertää. Se muistuttaa aivan jotain trooppista vesiputousta. Jatkamme matkaa ylös kukkuloille, kohtaamme muutaman lampaan ja saavumme onnellisina takaisin Saltvikiin. Saavumme juuri sopivasti ruokapöytään.

Inhokkeja ja ihastuksia

14.6

Vien yhden kokeneen ranskalaisen vauhdikkaalle vaellukselle. Ratsastan Bensillä, jolla on erittäin nopea töltti, ja Galsi raukka joutuu koville yrittässään pysyä vauhdissa mukana. Ranskalainenn on ihmeissään töltin tasaisuudesta, "en liiku ollenkaan!" hän toistelee ihmeissään.
Kahdelta saapuu perhe ja vien pikkutytön talutusratsastukselle. Hän on rohkea ja pyytää monta kertaa, että menisimme nopeammin. Hölkkäilemme Eldingin kanssa ja pikkutyttö hihkuu onnesta. Puolivälissä satulavyö on löystynyt niin paljon, että se valahtaa sivulle. Tyttö liukuu siististi alas maahan. Nostan hänet ylös ja hän vain hymyilee. Jatkamme matkaa ja hölkkäämme pihaan, jossa isä ja nuorempi tyttö jo odottavat. Nuorimmainenkin pääsee kokeilemaan, illaista on olla hevosen selässä. Lopuksi otan vielä satulan pois ja molemmat saavat kokeilla istua Eldingin selässä ilman satulaa. He ovat aivan riemuissaan. Annan molemmille heppanamit, jotka he antavat Eldingille.

Illalla saamme auton lainaan ja lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan kuumavesialtaita Husavikin majakan lähettyvillä. Ihanan rentouttavaa. Paikassa on myös kylmävesiallas, ja pulahtelen kylmästä kuumaan. Ihan kuin Suomessa.
Ajamme vuorille ihailemaan maisemia, ja käväisemme Tungulendingin kahvilassa. Meri tuoksuu ja aurinko paistaa, kaunis paikka. Tilaamme kaakaot kermavaahdolla, ennenkuin lähdemme ajamaan takaisin.

Reunalla

15.6

9.30 lähdemme kahden amerikkalaisen miehen kanssa vaellukselle. Lupiinit ovat puhjenneet kukkaan, ja kaikkialla sinertää ja tuoksuu taivaalliselle. Tölttäilemme lupiinien seassa ja katoamme kanervaisten kukkuloide väliin näkymättömille poluille.
Yhdeltätoista vien vielä kaksi muuta amerikkalaista vaellukselle. Ratsastan seitsemänvuotiaalla Nösillä, joka paljastuu huonoksi johtavaksi hevoseksi; se pysähtelee jatkuvasti. Vaihdan turistin kanssa hevosia, ja matka jatkuu sujuvammin Oskin johdolla. Pienistä ongelmista huolimatta turistit ovat erittäin tyytyväisiä ja saan anteliaan tipin.

Päivällä rapsuttelen hevosia ja nautiskelen auringosta makoillen nurmikolla toinen kissoista kainalossani. Myöhemmin illalla lähdemme Myvatniin korjaamaan aitoja. Onneksi kärpäsiä on vähemmän kuin viimeksi. Käymme hakemassa pizzat kaikilla mausteilla ja ajelemme takaisin tallille ruokkimaan hevoset.

16.6
Päivä, jona rakastun.
Aamulla vien ryhmän vaellukselle ja ratsastan Bauralla. Se on kehittynyt paljon viimekerrasta; tölttäily sujuu jo hieman sujuvammin, vaikka joudunkin aina korjaamaan virheitä.
Bjarni, Idynn, Egill ja Anna lähtevät kymmenen muun islantilaisen kanssa kolme päivää kestävälle vaellukselle. Jäämme Mirten kanssa hoitamaan lyhyet vaellukset. Saamme vaelluksille muutamia uusia hevosia, joita lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan. Snor ja Sálom ovat molemmat hyviä johtajahevosia, reippaita ja kuuliaisia. Sálom ei pelkää mitään. Kävelemme rannalla aivan meren aaltojen vieressä, eikä se ole moksiskaan. Snor on kuulemma hieman kovapäinen(ja isopäinen) hieman kummallisilla liikkeillä maustettuna, mutta pienellä treenaamisella siitä tulee varasti hyvä.

Iltapäivällä saapuu turisteja Kanadasta ja Skotlannista. Olen innoissani, viimeinkin pääsen juttelemaan skotin kanssa! Juttelemme kilteistä, haggiksesta, skottilaisesta huumorista, säkkipilleistä ja lopulta unelmoin yhä enemmän matkasta Skotlantiin.
Laitamme hevoset kuntoon, ja haluan kokeilla yhtä tuntematonta hevosta, ennenkuin päästän ketään turisteista selkään. Se on kuitenkin niin energinen, että päätän itse ratsastaa sillä.
Lähdemme matkaan, Mirte edellä Oddnylla ja minä pidän perää (ja pistän vauhtia hitaimpiin ratsukoihin) Óli Maggilla. Se on aivan ihana: nopea, järkevä ja hyväliikkeinen. Helppo, muttei kuitenkaan hevonen aloittelijoille. Loppumatkasta yksi turistesta tiputtaa kännykkänsä, ja käsken muita jatkamaan matkaa samalla, kun itse käyn noukkimassa sen. Saan tilaisuuden kokeilla laukkaa. Óli Magg ei välitä jäädä jälkeen ja kiidämme täyttä vauhtia muut kiinni. Olen myyty. Paljonkohan se maksaisi? Minkähän ikäinen? Hampaiden perusteella kymmenen tienoilla. Hauskannäköinen hevonen, joka muistuttaa enemmän mustangia kuin issikkaa pintovärityksen ja kyömynenänsä kanssa. Loppuillan päässäni pyörii vain Óli Magg.

Toimenpiteitä

11.6
Kiirepäivä. Olemme aikamoinen tehokaksikko uuden työntekijä Mirten kanssa ja teemme tiiviisti yhteistyötä. Kengitykset ovat käynnissä ja lajittelemme hevosia kengättömiin ja kengällisiin, siirtelemme niitä laitumelta toiselle ja siivoilemme paikkoja. Illalla Drifa tulee käymään ja ajamme Husavikiin jätskille. Käymme myös kuumavesilammella uittamassa Drifan koiraa Ozzia ja nauramme kippurassa sen hassutuksille. Vesi on vielä vähän uusi juttu, ja Ozzi yrittää haistella painamalla pään pinnan alle. Tämä päättyy tietysti äänekkäisiin pärskähtelyihin, mutta uudestaan täytyy silti kokeilla.

12.6
Aamulla tehokkaiden rukkiisten ja siivousten jälkeen siirrämme Mirten kanssa hevoset pienempään aitaukseen ja erottelemme vaelluksilla käytettävät erikseen. Korjaamme parit aidat ja laitamme ne sitten ulos syömään tuoretta ruohoa.
Kahdelta saapuu kaksi turistia ja Mirte lähtee heidän kanssaan vaellukselle. Minä jään talliin odottamaan kuutta turistia, jotka eivät kuitenkaan saavu paikalle.
Viideltä lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan kahta uutta vaellushevosta Bauraa ja Rumbaa. Baura vaikuttaa aluksi energiseltä, mutta hyytyy aika nopeasti. Molemmat hevoset ovat yllättävän hitaita, mutta hyviä aloittelijoille. Hyvä tietää, minkälaisia hevosia tulee vaelluksilla käyttämään. Kesken retken saan puhelun Elsalta; kahdeksalta saapuu viiden hengen ryhmä vaellukselle. Kiirehdimme alas vuorilta ja laukkaamme (hitaanlaisesti) takaisin tallille.
Aasialaisryhmä poikkeaa aiemmista; he haluavat mennä lujaa, vaikka ovatkin täysin aloittelijoita. Kukaan heistä ei pelkää, joten tölttäämme paljon, ja takaamme kuuluu vain"kovempaa, kovempaa", kun turistit hihkuvat innoissaan.
Illalla siirrämme hevoset kaummaksi, ja ratsastan niiden edellä johdattaen ne oikeaan paikkaan. Ratsuni on iso ja lihava, hidas ja lyllertävä. Tuntuu kuin yrittäisin laukata virtahevolla. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin, eikä yksikään hevosista eksy väärille poluille.

13.6
Iltapäivällä viiden hengen varaus paisuu 12 ihmisen kärsimättömästi odottelevaan väkijoukkoon. Yritämme taikoa jostain lisää hevosia, ja varusteistakin on pulaa. Viimein saamme kaikki hevosen selkään ja pääsemme matkaan. Kokeilen tölttäillä varovasti, kaikki sujuu hyvin ja pystymme etenemään hyvää vauhtia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, ja kokemus oli kaiken odottamisen arvoista.

Illalla seuraan, kun eläinlääkäri kastroi varsat ja hoitaa muutaman haavan parilta vanhemmalta hevoselta. Yhdellä riitapukarikonilla on karun näköinen palkeenkieli kankussa, mutta tikkien jälkeen sitä enää tuskin huomaa. Seuraavat kaksi viikkoa Lysingur on tallissa ja parantelee haavaansa, emmekä voi käyttää sitä vaelluksilla. Myös Freyja on hetken aikaa poissa töistä, koska se pudotti kengän. Toivottavasti tulevat vaellukset pysyvät osallistujamäärässään maltillisina.

Life Goals: Gallop bareback in the mountains, check!

7.-8.6
Olen saanut kaverikseni kolme uutta työntekijää. Anna jää Saltvikiin hoitamaan pidempia vaelluksia, mutta Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin perjantaina. Harmi, olemme kaverustuneet aika hyvin ja on mukavaa, kun on juttuseuraa sekä apukäsiä vaelluksissa.
Idynn, Drifa, Rosan, Anna ja minä muodostamme tehokkaan siivousporukan ja tyhjennämme satulahuoneen roinasta. Samaan syssyyn puhdistamme ja öljyämme mekein viisikymmentä satulaa ja järjestämme ne uudelleen hyllyihin: lyhyille vaelluksille, joita minä järjestän, otetaan vähän huonommat ja vanhemmat satulat ja pitkille, monta päivää kestäville vaelluksille paremmat, kestävät ja mukavat satulat.
Hevosten aamuruokinnan ohessa olen kouluttanut arkaa varsaa kosketukseen, ja nyt se antaa silittää todella hyvin samalla kun ruokin sitä sylissäni olevalla heinällä. Muissa tilanteissa koskettaminen ei tule kuuloonkaan. Se ei myöskään suhtaudu yhtä tuttavallisesti muihin ihmisiin, eli matkaa on vielä paljon. Talliin on kyllä ihana tulla, kun kaksi kesyä varsaa hörähtelee ja hirnuu tervehdykseksi (olisko nameja?).  Arka varsa katselee vielä ihmeissään (uteliaana korvat hörössä kuitekin), kun toiset tulevat rapsuteltaviksi, ja uskaltaa vähän haistella kättäkin. Tarjoan namia ja huuli nousee kummallisen hajun takia. Se hamuilee namia niin varovasti, että sen saaminen osoittautuu aika mahdottomaksi.

Jaamme vaelluksia muiden työntekijöiden kesken. Otan illan vaellukset ja siivoilen karsinat ja puhdistan sadevarusteet. Varsat toimivat hyvin, kun laitan ne jaloittelemaan halliin. Olen tehnyt niille asiat mahdollisimman helpoksi, ja nykyään ne tietävät tarkkaan, mitä niiden pitää tehdä. Avaan vain ovet ja varsat kävelevät ulos tai sisään, ilman paniikkia tai muutakaan sekoilua. Arka varsa on kuitenkin yhdistänyt minun läsnäoloni kaikkiin tehtäviin, ja jos mukana on joku muu työntekijä, se epäröi. Torstaina pidän vapaapäivän, ja mietin, mitenköhän varsat silloin pärjäävät.

9.6
Herään tasan puoli kahdeksalta. Pitäisikö vain mennä tallille ja ruokkia hevoset. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Käyn suihkussa ja mietin varsoja: Jospa kuitenkin kävisin edes kouluttamassa niitä. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Syömme yhdessä aamupalaa Drifan ja Rosanen kanssa.

Dimmuborgir

Drifan koira Ozzi

Iltapäivällä lähdemme katsomaan heidän tulevaa majapaikkaansa Myvatnin vaellustallille. Käymme samalla pyörähtämässä Dimmuborgirin kivimuodostelmilla ja ostamme isot jäätelöt kaupasta. Ilma on lämmin ja ympärillämme surisee kärpäsiä, jotka pyrkivät jatkuvasti suuhun, silmiin, korviin ja nenään.

Saltvikin hevoset vaan saa tuntemaan, että oikeasti osaan ratsastaa ja olla hevosten kanssa! En ole koskaan enne ratsastanut ilman satulaa. Otamme Drifan kanssa Visan ja Lysingurin ja lähdemme maastoilemaan ilman satulaa. Aluksi olen hieman arka vauhdin suhteen, mutta se kestää ehkä tasan minuutin, ja sitten mennään tölttiä ja seuraavassa hetkessä täyttä laukkaa! Laukkaaminen tuntuu jopa helpommalta kuin satuan kanssa, tuntuu kuin en liikkuisi ollenkaan, lennän vain eteenpäin. Inkkarimeiningillä täysillä vuorille.pidämme huipulla tauon ja vain ihailemme maisemia. Drifan koira Ozzi on viisikuukautinen pentu, eikä osaa heti levätä.
Jatkamme laukassa ja Visan polulle osuu iso kivi. Loikkaamme täydessä vauhdissa sen yli ja matka jatkuu. Olen niin innoissani, että nauran ja päästelen hassun kuuloisia pieniä ilonkiljahduksia, joille naureskelemme Drifan kanssa. Alamme laskeutua jyrkkää alamäkeä ja nauramme, kun liu'umme melkein hevosten kaulalle. Hevoset tuntuvat olevan innoissaan ja tyytyväisempiä, kun satula ei ole häiritsemässä liikkeitä. Taas kerran yksi aivan uskomattoman hieno kokemus taltioitui muistoihin.

10.6

Käyn aamulla ruokkimassa varsat (talissa ei tällähetkellä ole muita hevosia, koska kengitykset ovat käyynnissä, ja kaikki karsinapaikat ovat päivällä käytössä) ja siivoan tallin. Päivällä öljyämme kaikki suitset. Käymme pikaisesti ratsastamassa ilman satulaa Drifan kanssa. Viemme Ozzin läheiselle lammikolle harjoittelemaan uimista. Se juoksee kuin vanha tekijä kepin perässä veteen. Drifakin innostuu ja pulahtaa uimaan sen kanssa. Palaamme täyttä laukkaa tallille ja lähden ranskalaisen Audreyn kanssa vaellukselle. Freyja ja Visa ovat energisellä päällä ja suoritamme kahden tunnin vaellusreitin alle tunnissa. Käymme lopuksi vielä kävelemässä pidemmän lenkin rannalla ja näytän Audreylle löytämäni luolan.
Illalla Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin, jossa he ovat töissä loppukesän. Heidän tilalleen saapuu hollantilainen Mirte, jolle esittelen kaikki hevoset ja paikat. Tulemme heti hyvin juttuun ja olen iloinen saadessani apua töihin ja uuden kaverin.
Siirrämme hevoset laitumelta toiselle ja lajittelemme muutamat kengättömät erilleen kengittäjille valmiiksi seuraavaa päivää varten, Osa laumasta päättää lähteä eri suuntaan, kuin on tarkoitus, mutta onneksi autojono tiellä alkaa tööttäillä, ja hevoset näkevät paremmaksi suunnata suorinta tietä muiden perään laitumelle.

Töitä, kiitolaukkaa ja rodeota

4.6
Aamulla nousen aikaisemmin ylös, siirrän varsat erillisiin karsinoihin, ruokin hevoset ja vietän arimman varsan kanssa aikaa. Seison sen heinäkupin vieressä niin, että sen pitää tulla lähelleni saadakseen syötyä. Välillä se jopa uskaltaa vähän arasti haistella kättäni, kun olen aivan paikallani.

Siivoan karsinat nopeasti. Kymmeneltä saapuu kaksi turistia, ja lähdemme valtamaan hernerokkasumuun. Omasta mielestäni maisemat ovat upeat ja taianomaiset, turistit ovat hieman pettyneitä, kun eivät nähneet vuoria. Kerron, että sumu oli melko ainutlatuinen kokemus, vuoria he näkevät varmasti lisää.
Kahdelta ja viideltä saapuu viisi turistia. Kokeilen Goodia, joka on mukavan energinen. Sumu vain tihenee.
Illalla siivoan tallia ja juttelen Bjarnin kanssa. Saan paljon kehuja, ja työtarjouksen heinäkuulle! Olen niin onnessani, että melkein juoksen majatalolle kertomaan uutiset läheisilleni.

5.6
Kaikista arin varsa alkaa jo vähän kesyyntyä. Totutan sitä läsnäolooni laittamalla heinän kaukaloon ja seisomalla kaukalon vieressä niin, että varsan on tultava lähelleni saadakseen ruokaa. Koitan lähestyä sitä aina kun se syö, ja jos se perääntyy, minäkin peräännyn. Se alkaa tajuta homman jujun ja korvat hörössä jopa haistelee kättäni. Edistystä!

Päivällä testaamme uusia hevosia turisteille vaelluksille. Nousen 20-vuotiaan valkoisen ruunan selkään, ja se saa hirveän hepulin. Lyhyen rodeonäytöksen jälkeen tumpsahdan alas maneesin lattialle. Bjarni on aivan äimänä, mikä sille oikein tuli? Kokeilen nousta uudelleen selkään melkein toivoen, että sama tapahtuisi uudestaan (hitsi, hävisin taistelun, mutta en sotaa!), mutta hevonen on aivan rauhallinen. Mikälie ampiainen pisti..
Satuloin Goudin, lumivalkean ratsun, ja siirrämme hevosia laitumelta toiselle. Laukkaan täysillä lauman edellä johdattaen ne oikealle laitumelle. Tietä ylittäessäni huidon hurjasti autolle, että se pysähtyisi; laumaa ei pysäytä mikään. Auto pysähtyy vastahakoisesti ja kiidämme tienyli. Tiukka käännös vasemmalle, alas hevosen selästä, portti auki ja lauma laukkaa aitaukseen. Onnistuin!
Vain yksi lähitallilta ostettu ruuna ei oikein tiennyt minne se halusi mennä, ja nyt se vaeltelee Saltvikin ja vanhan tallin välillä. Haemme auton, satulan ja suitset, ja ajamme sen luo. Saamme sen onneksi helposti kiinni. Hyppään selkään ja se alkaa pukitella ympäriinsä. Pysyn kuitenkin selässä ja käsken sen tielle ja laukkaan. Tuntuu kuin valtava läskimassa vyöryisi allani, hirveä tankkihevonen.. Laukkaamme (tai lyllerrämme) laitumelle ja päästän hevosen muiden joukkoon. Olipa hauskaa.

Kymmenetä, kahdelta ja viideltä vien turisteja vaellukselle. Kahdelta pitäisi saapua neljä turistia, mutta heitä ei kuulu. Puoli kolmelta paikalle saapuu Blake ja Jessica, jotka haluaisivat päästä ratsastamaan. Onneksi en vielä laittanut hevosia takaisin laitumelle.
Viideltä saapuu neljän hengen perhe. Lapsista nuorin on vasta kuusivuotias, ja hevosen selässä häntä alkaa pelottamaan. Laitan oman hevoseni pois ja lähdemme minä taluttaen Salomonia ja muut ratsailla. Puolimatkassa tyttö rohkaistuu ja pyytää ohjia. Kokeilemme lyhyitä ravi/tölttipätkiä niin, että hölkkään hevosten vierellä. Tytöt ovat onnessaan ja vanhemmat todella kiitollisia. Onpa ihanaa.

6.6

Tilalle saapuu kaksi uutta työntekijää. Tänään saattaa olla hiljainen päivä; ei yhtään varauksia. Siivoan tallin ja koulutan nuorta varsaa. Tänään sujuu taas jo paremmin; ruokin ja kosketan, ruokin ja kosketan.

Viideltä lähdemme kahden turistin ja uuden työntekijän Trivan kanssa vaellukselle. Esittelen Trivalle reitin, ja sen eri variaatioita. Reissun jälkeen otamme Visan ja Freyan ja näytän hänelle toisen merinäköalareitin. Laukkaamme kilpaa hirveätä vauhtia. Hevoset ovat innoissaan, kerrankin saa päästellä oikein kunnolla höyryt pihalle! Tallille saapuessamme ne kirjaimellisesti höyryävät viileässä illassa.

Varsoja

1.6
Aamulla ruokin ja siivoan, muuten ei päivällä ole hommia. Iltapäivällä saan tehtäväksi maalata pari talon seinämää. Homma hoituu nopeasti, ja viideltä vien pari saksalaista turistia vaellukselle. Juttelemme paljon ja yritän parhaani mukaan vastata kaikkiin heidän kysymyksiinsä islanninhevosista. Retken jälkeen he ovat niin tyytyväisiä että pyytävät saada ottaa kuvan kanssani.

Lähden vielä viemään kaksi romanialaista ja kaksi tsekkoslovakialaista vaellukselle. He ovat arkoja, mutta teemme lyhyitä tölttikokeiluja. Kaikki sujuu hyvin. Palaamme tallille ja pääsen ruokkimaan hevoset. Kello kahdeksalta palaan majatalolle, ja paikalle saapuu kolme italialaista kysyen yösijaa. Toivota heidät tervetulleeksi ja laitan heille huoneen valmiiksi.

2.6.
Turisteja saapuu ovista ja ikkunoista! Kahdelta oli tiedossa neljän ihmisen ryhmä, mutta paikalle saapuu lakkaamatta lisää turisteja. Virtaus lakkaa viimein ja vuoroaan odottaa kymmenen turistia. Tässähän loppuu hevosetkin kesken. Pienen hektisen säätämisen jälkeen pääsemme viimein lähtemään.
Myöhemmin autan Bjarnia kouluttamaan varsoja rimuun ja taluttamiseen. Kolmesta varsasta yksi on erittäin luottavainen ja oppii nopeasti seuraamaan. Harjoittelen sen kanssa enemmänkin. Arempia varsoja totutan vielä kosketukseen enemmän.

3.6

Onpa kiva nähdä varsojen edistyvän niin nopeasti. Kaksi niistä antaa jos koskea todella hyvin. Kolmas piilottelee jatkuvasti kahden muun takana, ja mietin sen siirtämistä erilliseen karsinaan.

Aamulla vien kaksi turistia kierrokselle, he nauttivat kovasti, ja kutsuvat kylään Conneticutiin, jos sinne päin joskus eksyn. Kahdelta saapuu neljä, kaksi texasilaista ja kaksi espanjalaista turistia. Päätän tehdä vähän poikkevan reitin. Polku kuitenkin katkeaa kesken kaiken ja kävelemme kanervikossa. Joudumme ylittämään puron taluttaen hevosia. Esitän kokoajan tietäväni mitä teen ja turistivat ovat tyytyväisiä. Varmaankin eksoottinen kokemus.