Erika Islannissa 2016: Paikat tutuiksi

Tosi valoisaa. Yöllä ei tule kunnolla pimeätä ollenkaan. Tosi hiljaista. Puut ei suhise ja autot ei viuhu ohi. Ainoa ääni on sateen satunnainen ropina peltikatossa. Ja nyt sataa lunta.

Maanantai 2.5

Herään kello 4.00. Herään kello 5.00. Herään kello 6.00. Herään kello 7.00. Luovutan.

Kymmeneltä kävelen Bjarnin asunnolle ja käymme läpi päivän suunnitelman. Aamupalaksi syön muroja ja piimää, joka ei oikein vakuuta. Onneksi lähdemme Husavikiin, jossa pääsen kauppaan.

Husavikissa käväisen pikaisesti myös valasmuseossa. Näyttely on pieni, mutta mielenkiintoinen, ja uutuutena on sinivalaan (hieman lemuava) luuranko, joita ei maailmassa ole näytteillä kuin muutama.

Iltapäivällä pääsen hevosen selkään. Ensimmäinen hevostuttavuuteni on nimeltään Visa. Lähdemme työntekijä Annan sekä kahden ruotsalaisen turistin kanssa hirveään räntätuuleen parin tunnin vaellukselle. Olen pukenut päälleni aluskerraston, hupparin, ratsastushousut, fleecetakin ja tuulitakin. Kaiken tämän päälle vedän vielä lämpöhaalarin.
Lähdemme kulkemaan jonossa Anna ensimmäisenä ja minä viimeisenä. Kuljemme tuulta vasten meren mustahiekkaiseen rantaan. Meri pauhuaa ja hiekka on upottavan pehmeää. Ylitämme virtaavan puron luottaen täysin hevosten tasapainoon. Räntää sataa niin kovaa, että silmiä on vaikea pitää auki. Laskeudumme jyrkkiä mäkiä ja nousemme vielä jyrkempiä rinteitä ylös.

Pidämme pienen taun ja kiristämme satulavyöt. Anna kutsuu minut kulkemaan vierelleen ja kertoo reiteistä ja toimintatavoista. Turistit ovat tyytyväisiä, ja jatkamme pidempää reittiä. Teemme muutamia tölttipätkiä. Visa on energinen, mutta tottelevainen, kuulemma hyvä johtava hevonen.

Tallin lähellä Visalla alkaa olla jo kova vauhti takaisin talliin, ja annan sen kävellä ensimmäisenä. Turistien hevoset säikähtävät jotakin. Anna kertoo, että lähistöllä tehdään räjäytystöitä.

Retken jälkeen olen läpimärkä, jäässä ja onneni kukkuloilla.

Illalla siivoamme Annan kanssa karsinat ja Bjarni näyttää hevosten ruokinnan. Hevosten käsittely tapahtuu pääosin ilman riimuja tai muita apuvälineitä. Kun halutaan siirtää hevonen, sitä otetaan leuan alta tai harjasta ja talutetaan se näin paikoilleen. Hevosten ottaminen sisälle tapahtui niinkin helposti, että avattiin tallin ovi ja aitauksen ovi, ja sitten hevoset vain ajettiin sisälle. Ne osasivat itse mennä omille paikoilleen, pienen ohjauksen kanssa.

Seurasin myös maastakäsittelyä tallin pienessä maneesissa. Tässäkin hevonen oli vapaana ja se totteli kaikkia ohjeita. Tallin toinen koirista juoksi melkein hevosen jaloissa, eikä se häiriintynyt lainkaan.
Kaikki hevoset ovat tottuneita koiriin. Ne eivät letkauta korvaansakaan, kun tallin nuori Skotlannin bordercollie yrittää jatkuvasti paimentaa niitä. Välillä se kiskoo hevosia hännästä yrittäessään saada niitä reagoimaan siihen.

Töiden jälkeen teen ruokaa ja istun iltaa talon asukkaiden kanssa. Aamulla aloitan työt kahdeksalta ruokkimalla hevoset.