24.5
Puoliltapäivin vien viisi kiinalaista turistia ratsastusretkelle. Muuten on aika hiljaista. Illalla olen sopinut meneväni Iiriksen kanssa ratsastamaan, mutta viideltä saapuu turisti. Hän on kuitenkin kokenut, ja lähdemme kolmistaan ratsastamaan. Iiris esittelee lisää uusia reittejä. Etenemme hyvää vauhtia, ja ehdimme Husavikiin asti ennenkuin käännymme takaisin. Olipa hauskaa.
Iltahommien jälkeen on vielä niin kaunis sää, että lähden Salkan kanssa kävelylle. Kävelemme lammikolle vähän matkan päässä Saltvikista. Kokeilen vettä kädelläni, ja se on aivan lämmintä. Kahlailen vähän aikaa, katson ympärilleni, ja päätän pulahtaa uimaan. Salkakin tulee hetkeksi kanssani. Uin keskemmälle ja säikähdän merilevää. Yhtäkkiä tunnen, kuinka jalkaani osuu jotain kovempaa. Juoksen kiljahdellen takaisin rantaan. Tämä riitti tällä erää.
25.5
Aamulla menen taas tallille, ja lattiat tulvivat. Yksi vesiautomaateista vuotaa. Soitan Bjarnille ja saan suljettua vesiputket. Eikun siivoamaan. Onneksi vain kaksi karsinaa on läpimärkinä, ja minulla menee hommaan vain pari tuntia. Lappaan lapiolla vettä, liejua ja märkää kuiviketta Salkan ryntäillessä käytävää edes takaisin "paimentamassa" hevosia. Siivoan samaan syssyyn muutkin karsinat ja päästän hevoset ulos.
Päivällä auttelen Lofturia raksahommissa. Uusi majatalo on kohta valmis. Saan soiton tallille ja vien kolme amerikkalaista retkelle. He ovat kokeneita ja voimme edetä reippaasti.
Illalla käyn ihanalla ratsastusretkellä uuden lempparini Belsin kanssa. Kiipeämme tallin lähellä sijaitsevalle kukkulalle, ihailemme maisemia, laskeudumme jyrkkiä mäkiä ja laukkaamme täysillä kotiin. Pakko hommata issikka itelleen joskus...
26.5
Kymmeneltä vien viiden hengen ryhmän vaellukselle. Puolimatkassa Osk päättää vähän vikuroida, ratsastaja säikähtää, eikä halua enää jatkaa. En saa häntä suostuteltua satulaan, joten annan hänen palata jalan tallille. Kiinnitän Oskin ohjakset oman hevoseni satulaan, ja jatkamme matkaa. Loppumatka sujuu hyvin, otamme muutamat tölttipätkätkin voimakkaasta tuulesta huolimatta.
Ehdin siivota tallin, ennenkuin neljän hengen perhe saapuu vaellukselle. Mark, Sara ja lapset ovat kotoisin walesista. Juttelemme paljon ja vaellus sujuu mukavasti. Lapset ovat riemuissaan ja tyttö nauraa katketakseen töltätessämme.
Illalla odotan tunnin asiakasta, joka ei kuitenkaan saavu lupauksestaan huolimatta paikalle.
Puoli kahdeksalta autan Elsaa valmistelemaan ateriaa isolle joukolle työntekijöitä ja vieraita. Ruokaillessamme Bjarni kertoo, että huomenna pääsen mukaan pidemmälle vaellukselle! Olen sen kuulemma ansainnut. En tiedä kumpi on ihanampi kuulla: että pääsen istumaan satulassa ainakin 5 tuntia putkeen, vai että työhöni ollaan niin tyyyväisiä..:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti