Pieniä kauniita hetkiä työn lomassa

18.5
Aamuruokinnat, hepat ulos, siivoukset, laitumelle availemaan säilöheinäpalloja ja porttia traktorille, Vietän kolmisen tuntia pelloilla vaellusreitin ympäristössä keräilemässä muoviroskia, ja Salka pitää seuraa. Se myös muistuttaa tauoista tulemalla muutaman kerran kerjäämään rapsutuksia. Mieliala pysyy hyvänä, kun heittelen sille välillä keppiä samalla kun kerään roskia. Käymme myös kävelemässä rannalla, Meri tuoksuu, aallot humisee, aurinko paistaa... Salka juoksee riemuissaan aaltoihin ja jahtailee vesilintuja. Aika upea hetki. Olen jo kääntymässä takaisin, kun huomaan rannalla haahkauroksen. Se on siipirikkoinen, eikä pääse itse veteen. Pitäisi ehkä ottaa se hengiltä, mutta en pysty. Salka katselee vierestä, kun autan sen takaisin veteen muiden lintujen pariin. Se pystyy kuitenkin uimaan. Ehkä se selviää, ja jos ei niin ainakin se saa viettää viimeiset hetket kavereittensa parissa... Jatkan roskien keräämistä ratsastuskengät vedestä lotisten. Salka on juoksennellut tarpeeksi ja alkaa etsiä lelua, jolla leikkiä. Se tuo minulle heitettäväksi paperimukia, kiskoo kanssani verkkoroskia maasta ja syö kuolleen linnun jämiä. Täytyy sanoa, Salka on varmaan yksi maailman onnellisimmista koirista.

Illalla lähdemme viemään nuoria hevosia kauemmas laitumelle. Madotamme ne ensin, yksi arempi varsa hyppii kauhuissaan pystyyn, kun Bjarni yrittää antaa sille matolääkkeen suuhun. Mietin tietysti, olisinko voinut kouluttaa varsat etukäteen vaikka melassilla ottamaan matolääkkeen. Saamme annettua lääkkeet ja ajamme hevosia traileriin, mutta yksi hyppää metalliaidan yli, portti aukeaa ja muut seuraavat perässä maneesiin. Ajamme ne kuitenkin lopulta traileriin ja pääsemme matkaan.
Uusi laidun on vuokrapelto, mutta tilan lato ja asuintalo ovat hylättyjä. Tutkiskelen paikkoja uteliaana. Talossa asui kaksikymmentä vuotta sitten yksin mies, joka kuoli sydänkohtaukseen. Käymme katsomassa tiloja, pidemmillä vaelluksilla retkeilijät välillä yöpyvät talossa. Sisällä haisee vanha talo, ja muutama huone on kuin kauhuleffasta. Vitsailemme Bjarnin kanssa: Tuohon se mies kuoli. Joo, voin kuulla kuinka sydänlyö ja nyt se lakkasi.
Takaisinpäin ajettaessa ihailen mielettömän kaunista auringonlaskua. Meri ja taivas ovat vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen pastillisävyjen loistoa, aurinko kirkkaan oranssinpunainen, ja vuoret sekä horisontin pilvet kylmän sinisiä ja liiloja. Maisema on niin kaunis, etten kehtaa ottaa valokuvia, vaan ihailen vain sanattomana.

hepat tutustumassa uuteen laitumeen

hylätty lato