I just love this life

Pääsen mukaan pitkälle vaellukselle! Aloitan retken Albertolla, jolla on pomppiva töltti ja siniset silmät. Ratsastamme upeissa maisemissa ylhäällä vuorilla aivan jyrkänteen reunalla katsoen alas järvelle hevosten juostessa edessämme pölypilven seassa. Ilma on kuuma puitten seassa ja välillä virkistävä tuulenvire viilentää oloa.
Ratsastan välillä lauman edessä ja välillä takana. Osa hevosista lähtee silloin tällöin vaeltelemaan, mutta pistän ne ruotuun kääntämällä hevoseni niiden tielle, jos ne yrittävät ohittaa minut, ja laukkaamalla niiden perään ja paimentamalla ne takaisin muiden pariin, jos olen lauman takana.
Godafossin lähellä näemme kauempana toisen lauman, ja omamme meinaa lähteä sen perään. Kiidän uudella ihanalla hullulla hevosellani niiden eteen ja karjumme muiden ratsukoiden kanssa kunnes ne päättävät palata takaisin oikeille urille.
Olemme jo lähellä vesiputousta, kun hevoset päättävät lähteä asfalttitielle seikkailemaan. Autot pysähtelevät ja minä laukkaan yrittäen paimentaa hevosia takaisin tien sivuun. Onnisun ja saavumme melko turvallisesti Godafossille. Upea retki! Saan Bjarnilta kehut päivän työstä ja sitten lähdemme takaisin Saltvikiin. Ryntään suoraan tallille, autan muita lopettelemaan työt ja treenaan sitten Elduria. Olen aivan rakastunut siihen, treenit sujuvat todella hyvin ja se on rentoutunut.

Seuraavana päivänä lähdemme taas jatkamaan vaellusta, ja tällä kertaa yövymme seuraavat kaksi yötä vanhalla farmilla. Kokeilen paria hevosta, joita ei ole vielä kertaakaan äytetty pitkillä vaelluksilla. Ne ovat molemmat helppoja vaikkakin suurimman osan ajasta ne vain ravaisivat. Ratsastan myös Albertolla ja naureskelen sen hullutuksille sekä hassusti heiluville korville sen juostessa. Ratsastaessa ajan kulua ei huomaa. Ratsastamme aamuäivästä iltakuuteen, ja olen kokoajan skarppina seuraamassa laumaa ja paimentamassa kakulaisia. Suurimman osan ajasta liikumme töltissä (tai ravissa, riippuen hevosesta) ja tietysti minä väillä suoritan sekopäisiä kiitolaukkaspurtteja ja äkkikäännöksiä, jos on tarvetta.
Illalla farmilla autan Gurria tiskaamisessa ja osallistun jonkin verran lauluihin. Aika nopeasti kuitenkin työt tehtyäni alkaa peti kutsua.



Ratsastamme Myvatnin upeissa maisemissa laavakentän keskellä. Joka puolella on teräviä laavakiviä, mustaa hiekkaa, himanpuunkäpyröitä ja vaikeakulkuista maastoa. Hevoset suoriutuvat kaikista jyrkistä askelmista ja lohkarepoluista kunnialla. Ruokattauon jälkeen kuljemme "metsän" läpi ja saavumme ison kraaterin juurelle. Kuljemme nopeassa töltissä hurjaa vauhtia mustalla hiekkatiellä. Lauma lähtee väärään suuntaan risteyksessä, ja pääsen kokeilemaan miten lujaa Natanilla pääsee. En olekaan vähään aikaan mennyt sellaista vauhtia. Saamme lauman kokoon ja matka jatkuu sujuvasti Myvatniin asti. Bjarni antaa minulle tehtäväksi ratsastaa ilman satulaa lauman edellä laitumelle. Hypää annetun hevosen selkään ja annan pohjetta yrittäen lähteä laukkaan tai vähintäänkin tölttiin. Hevoseni alkaa ravata erittäin pomppivasti, pysähtyy sitten kuin seinöään, heittää pukit, ravaa ja pysähtyy kuin seinään. Isun selässä, takerrun jaloillani ja käsilläni hevoseen, ja nauran. Lopulta pääsemme kuitenkin melko hassunnäköisesti laitumelle asti. Olipahan siinä ihmisille show.

Seuraavana päivänä Bjarni antaa minulle tehtäväksi näyttää Idynnin ryhmälle reitti kraaterille. Saan alleni mukavan ja pehmeän tamman. Muistan reitin hyvin ensimmäiselle portille asti, mutta sen jälkeen lähden vikasuuntaan. Ratsastamme hyvän matkaa, ennenkuin tajuan kääntyä takaisin. Portilla löydän oikean polun, mutta Idynn soittaa kuitenkin Hildurin paikalle. Hän tuntee alueen kuin omat taskunsa. Ratsastamme ryhmän kanssa hupiretken kraaterin ympäri. Aluksi sää on kuuma, ja otan neljä vaatekerrosta vyötisilleni. Seuraavassa hetkessä sataa kaatamalla, enkä ehdi edes sadetakkia vetää ylleni, ennenkuin kaikki paikat ovat aivan läpimärkiä. Onneksi sää ei kuitenkaan ole kovin kylmä.

Palaamme Saltvikiin likomärkinä, ja minä ryntään vaatteidenvaihdon jälkeen suoraan tallille treenaamaan Elduria. Illalla on luvassa isot bileet ratsastushallissa, joten hallin sisälle ollaan rakentamassa bändille lavaa. Hallissa on meluisaa, kun treenaan Elduria, mutta se suoriutuu kaikista häiriöistä huolimatta erittäin hyvin. Mikä hevonen!

Illalla auttelen aluksi ruokasalissa tiskeissä ja juttelen vallusryhmän kanssa. Saan paljon kiitosta, tippiä ja karkkilahjan. Ihania ihmisiä. Illan juhlat jatkuvat livebändin kanssa ratsastushallissa tanssien!

Olen aamulla aikaisin ylhäällä muutaman tunnin unista huolimatta. Käyn ruokkimassa hevoset ja nautiskelen sitten hitaasta aamusta Elsan siskon Hannan kanssa. Myöhemmin siivoamme tallin, satulat, suitset ja satulalaukut Mirten ja Mathilden kanssa. Kahdelta lähden kolmen suomalaisen kanssa tunnin ratsastusretkelle. Kuusivuotias tyttö on minulla talutuksessa. Ratsastan Lolalla, joka on lomailun takia aivan räjähdysherkkä, eikä oikein jaksaisi vain kävellä. Tallissa annan tyttöjen kokeilla istua hevosen selässä ilman satulaa. He ovat jännittyneitä, mutta innostuneita, ja jälkeenpäin vanhemmat saavat kuulla "ostetaan hevonen" pyyntöjä.