Saltvik, Myvatn, Saltvik again

3.7

Öljyämme satulalaukut, järjestelemme sadevarusteet ja asettelemme satulat valmiiksi pitkän matkan vaellusryhmää varten. Kaikki päivän varaukset peruutetaan, vaikkei sää edes ole kovin sateinen. Illalla laukkaamme Aileenin kanssa Gyalla ja Blesalla ilman satulaa lämminvetiselle lammelle Saltvikin lähellä. Kiinnitämme hevoset ohjista kuusenkäppyrään, ja hyppäämme veteen. Lammella on myös muutamia islantilaisia, jotka ihmettelevät satulattomia hevosiamme ja varmaan myös uimistamme. Juoksemme nauraen ulos lammesta, ja Blesa luulee kohdanneensa järven monsterit. Onneksi se tajuaa virheensä nopeasti, eikä lähde juoksemaan kauemmaksi. Laukkaamme takaisin majatalolle, päästämme hevoset laitumelle ja rentoudumme kuumavesialtaassa.
Lähdemme ajamaan ränsistyneellä pakulla Godafossin vesiputoukselle hakemaan Mirten ja Rosanin, jotka saapuvat katsomasta kilpailuja Landsmotista. Ihana saada Mirte takaisin jengiin! Käymme kuvailemassa vesiputouksella, paikka on kauniimpi kuin muistinkaan.
Saltvikissa Terry on valmistanut meille ruokaa, syömme, maistelemme Jäermaisteria ja Brenniviniä sekä syömme jäätelöä jälkiruoaksi. Vaihdamme kuulumiset kaikkien kanssa ja naureskelemme hassuille sattumuksille. Ihania ihmisiä.

Blesa

Menossa uimaan

The lake

4.7
Kymmeneltä olemme lähdossä vaellukselle kolmen kokeneen ruotsalaisen ja kahden aloittelijan kanssa. Olemme päässeet ehkä sadan metrin päästä tallista, kun toinen aloitteljoista heittää pyyhkeen kehään ja haluaa palata tallille. Syytä en saa selville. Palaamme tallille, ja katsomme, kun 150 hevsen lauma ajeaan kauemaa isolta niityltä tallille pienempään aitaukseen. Valmistelut pitkän vaelluksen aloittamkseksi alkaa.
Lähdemme kolmen ruotsalaisen kanssa uudestaan liikenteeseen. Oikeastaan aika kiva, että kaksi aloittelijaa jäivät pois, koska nyt voimme edetä vauhdikkaammin. Tölttäilemme suurimman osan ajasta, ja otamme myös muutaman laukkapätkän. Ylitämme pieniä puroja ja ratsuni on virkistävän epävarma;se ottaa huiman loikan pelottavan puron yli. Aivan kuin se ei muka koskaan ennen olisi nähnyt vettä. Petteri Punakuono on mielenkiintoinen ratsu, koska en koskaan tiedä, mitä se seuraavaksi tekee. Kun reitti on koluttu läpikotaisin moneen kertaan päivässä, on mukavaa ratsastaa jännittävällä hevosella.
Tallilla saan kiitokset, halaukset ja ylistykset maailman parhaasta vaelluksesta. Happiness.

Öljyämme satuloita ja autamme ottamaan kiinni hevosia pitkälle vaellukselle. Uusi työntekijä, Mathilda, saapuu avuksemme. Illalla lähdemme yhdessä valasretkelle. Näemme, kun ryhävalas hyppää vedestä, ja delfiinit uivat aivan laivamme vieressä. Upeaa!

Aileen ja Mirte

Delfiineitä

5.-7.7

Saan siirron Myvatnin tallille. Tallille saapuu iso ryhmä ihmisiä, ja Rosan sekä Jules tarvitsevat apua. Opettelen hevosia ulkoa ja iltapäivällä pääsen opiskelemaan laavakenttä vaellusta. Sää on aurinkoinen, kuuma ja kuiva. Reitillä on paljon puita, ja kiipeämme myös ylös kukkulalle. Ylhäältä näkee etelä Islannin jäätikölle asti.
Illalla käymme Rosanin kanssa tutustumassa lyhyen ajomatkn päässä sijaitsvaan kraateriin ja aktiiviseen laavakenttään. Kokkurinniksi kutsuttu vanha autonrämä on hauska ajettava; käsijarru ja nopeusmittari ovat rikki.
Seuraavana päivänä Käymme Rosanin kanssa ratsastamassa hevosia. Kokeilen muutamia hevosia, joitakin ilman satulaa, ja joitakin satulalla. Viimeisellä kerralla pysähdymme siivoamaan pätkän tietä isoista kivistä, jotta siinä voisi paremmin töltätä myöhemmin.
Pääsen viemään yhden turistin vaellukselle itsenäisesti. Muistan reitin hyvin, se oli helppo oppia. Vaelluksen jälkeen poljen pyörällä Myvatnin kylpylään rentoutumaan Rosanin ja Julesin kanssa. 

Aamulla saamme puhelun karanneista hevosista ja kiirehdimme tallille. Selviää, että ne ovat naapuitallilta, joten Rosan lähtee viemään niitä takaisin. Autan Julesia vaelluksen valmisteluissa. Tunnistan hevoset jo melko hyvin.
Iltapäivällä autan lauman kokoamisessa. Pitkän matkan vaellusryhmä on lähdössä. Juttelen Terryn kanssa ennen lähtöä, ja toivottelemme hyvät jatkot, jos emme enää näe. Sitten lähden Bjarnin kanssa takaisin Saltvikiin. Noustessani isoon bussiin, yritän ensin sulka ovea käsivoimin. Bjarni käskee olemaan vahva, ja yritän ovemmin. Kuulen, kuinka hän alkaa nauraa, ja tajua, että hän veti mina nenästä. Istun alas ja Bjarni sulkee oven nappia painamalla. Matkalla ostamme jäätelöt,ja huomaamme, että paimennettavasta lamasta on karannut muutama hevonen. Jään paimentamaan niitä jalan, kun Bjani ajaa lauman edelle. Kun olen saanut ne oikealle tielle, en enää näe ketään muuta. Onneksi on hyvä sää. Kävelen muutaman kilometrin, ja olen jo tehnyt päätöksen kävellä koko matkan Saltvikiin, jos muita vaihtoehtoja ei tule, kun näen Bjarnin bussin. Hyppään kyytiin ja jatkamme kohti kotia.
Saltvikissa melkein juoksen tallille tervehtimään hevosia, Salkaa, kissoja ja Mirteä, Aileenia, Annaa ja Mathildaa. Onpa ihana olla taas Saltvikissa. Lädemme saman tien kokeilemaan nuoria hevosia.  Saan alleni toiveeni mukaan kaikki arimmat sekopäät, jotka osoittautuvat ihan mukaviksi. Satulaa pelkäävät namitan tyytyväisiksi, ja ratsastaessakin niillä säilyy hyvä mieli.
Illalla käymme vaellusreitin läpi kaikkien työntekijöiden ja yhden valokuvaajan kanssa. Anna on opas, ja me muut naamioidumme turisteiksi. Valitsemme kauneimmat hevoset ja varusteet kuvauksia varten. Ratsastan ihanalla sekopäälläni, Petteri Punakuonolla. Tallissa se säikkyy satulaa ja saa vetopaniikin, ratsastaessani se ei jaksaisi seisoa paikallaan vaan meinaa hypellä pystyyn. I love this horse. Tekisi mieli opettaa se hypäämään pystyyn käskystä, mutta se ei luultavasti ole sallittua, jos muut sitä haluavat ratsastaa. Se on kyllä kehittynyt paljon.Se on paljon rennompi, ja töltti on parempaa, vaikka se edelleen passittaakin hieman. Olen kuitenkin todella tyytyväinen.