Aamulla pääsen taas ratsastamaan Óli Maggilla. Sen töltti on aikamoisen pomppivaa, mutta muuten nautin täysillä. Kokeilen uutta reittiä ja vien turistit kukkaloiston keskelle Husavikin lähelle. Ylitämme solisevan puron ja pienen kuusi"metsän". Ilma on todella lämmin. Ilmassa tuoksuu lupiinit ja hevosten hiki.
Illalla lähdemme Mirten kanssa isomman aloittelijaryhmän kanssa vaellukselle. Pidän perää Snorilla, joka tuntuu painavalta kuolaimella. Kokeilen erilaisia keinoja saada sitä kevyemmäksi, ja onnistun. Loppumatkan Snor tuntuu ihan eri hevoselta. Juttelemme Mirten kanssa ratsastuksesta (turistit eivät oikein osaa englantia) ja nautimme retkestä.
18.6
Kylläpä onkin hiljainen päivä! Ei asiakkaan asiakasta. Bjarni vetää rätsästuskurssin kolmelle suomalaiselle ja kahdelle hollantilaiselle, joten Mirte ja minä pääsemme puhumaan omia kieliämme ja seuraamaan opetusta vierestä. Illalla kaiken odottelun jälkeen pääsemme vihdoin lähtemään yhdessä ratsastamaan. Kokeilemme kurssin tehtäviä hetken hallissa (kumpikaan hevosista ei suostu ravaamaan, mutta Óli Magg pehmenee kuitenkin mukavasti) ja lähdemme sitten Eidenin vesiputouksille. Laukkaamme kilpaa rannikolla, vain muutaman metrin päässä 30 metrin pudotuksesta. Óli Maggilla on aivan mahtava laukka.
Lupiinit ovat vallanneet kaikki paikat, ja ratsastamme liilan meren keskellä. Vesiputouskin näyttää aivan erilaiselta kuin viimeksi, kun ympärillä oleva maasto vihertää. Se muistuttaa aivan jotain trooppista vesiputousta. Jatkamme matkaa ylös kukkuloille, kohtaamme muutaman lampaan ja saavumme onnellisina takaisin Saltvikiin. Saavumme juuri sopivasti ruokapöytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti