Life Goals: Gallop bareback in the mountains, check!

7.-8.6
Olen saanut kaverikseni kolme uutta työntekijää. Anna jää Saltvikiin hoitamaan pidempia vaelluksia, mutta Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin perjantaina. Harmi, olemme kaverustuneet aika hyvin ja on mukavaa, kun on juttuseuraa sekä apukäsiä vaelluksissa.
Idynn, Drifa, Rosan, Anna ja minä muodostamme tehokkaan siivousporukan ja tyhjennämme satulahuoneen roinasta. Samaan syssyyn puhdistamme ja öljyämme mekein viisikymmentä satulaa ja järjestämme ne uudelleen hyllyihin: lyhyille vaelluksille, joita minä järjestän, otetaan vähän huonommat ja vanhemmat satulat ja pitkille, monta päivää kestäville vaelluksille paremmat, kestävät ja mukavat satulat.
Hevosten aamuruokinnan ohessa olen kouluttanut arkaa varsaa kosketukseen, ja nyt se antaa silittää todella hyvin samalla kun ruokin sitä sylissäni olevalla heinällä. Muissa tilanteissa koskettaminen ei tule kuuloonkaan. Se ei myöskään suhtaudu yhtä tuttavallisesti muihin ihmisiin, eli matkaa on vielä paljon. Talliin on kyllä ihana tulla, kun kaksi kesyä varsaa hörähtelee ja hirnuu tervehdykseksi (olisko nameja?).  Arka varsa katselee vielä ihmeissään (uteliaana korvat hörössä kuitekin), kun toiset tulevat rapsuteltaviksi, ja uskaltaa vähän haistella kättäkin. Tarjoan namia ja huuli nousee kummallisen hajun takia. Se hamuilee namia niin varovasti, että sen saaminen osoittautuu aika mahdottomaksi.

Jaamme vaelluksia muiden työntekijöiden kesken. Otan illan vaellukset ja siivoilen karsinat ja puhdistan sadevarusteet. Varsat toimivat hyvin, kun laitan ne jaloittelemaan halliin. Olen tehnyt niille asiat mahdollisimman helpoksi, ja nykyään ne tietävät tarkkaan, mitä niiden pitää tehdä. Avaan vain ovet ja varsat kävelevät ulos tai sisään, ilman paniikkia tai muutakaan sekoilua. Arka varsa on kuitenkin yhdistänyt minun läsnäoloni kaikkiin tehtäviin, ja jos mukana on joku muu työntekijä, se epäröi. Torstaina pidän vapaapäivän, ja mietin, mitenköhän varsat silloin pärjäävät.

9.6
Herään tasan puoli kahdeksalta. Pitäisikö vain mennä tallille ja ruokkia hevoset. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Käyn suihkussa ja mietin varsoja: Jospa kuitenkin kävisin edes kouluttamassa niitä. Ei, kyllä nyt pidän vapaapäivän. Syömme yhdessä aamupalaa Drifan ja Rosanen kanssa.

Dimmuborgir

Drifan koira Ozzi

Iltapäivällä lähdemme katsomaan heidän tulevaa majapaikkaansa Myvatnin vaellustallille. Käymme samalla pyörähtämässä Dimmuborgirin kivimuodostelmilla ja ostamme isot jäätelöt kaupasta. Ilma on lämmin ja ympärillämme surisee kärpäsiä, jotka pyrkivät jatkuvasti suuhun, silmiin, korviin ja nenään.

Saltvikin hevoset vaan saa tuntemaan, että oikeasti osaan ratsastaa ja olla hevosten kanssa! En ole koskaan enne ratsastanut ilman satulaa. Otamme Drifan kanssa Visan ja Lysingurin ja lähdemme maastoilemaan ilman satulaa. Aluksi olen hieman arka vauhdin suhteen, mutta se kestää ehkä tasan minuutin, ja sitten mennään tölttiä ja seuraavassa hetkessä täyttä laukkaa! Laukkaaminen tuntuu jopa helpommalta kuin satuan kanssa, tuntuu kuin en liikkuisi ollenkaan, lennän vain eteenpäin. Inkkarimeiningillä täysillä vuorille.pidämme huipulla tauon ja vain ihailemme maisemia. Drifan koira Ozzi on viisikuukautinen pentu, eikä osaa heti levätä.
Jatkamme laukassa ja Visan polulle osuu iso kivi. Loikkaamme täydessä vauhdissa sen yli ja matka jatkuu. Olen niin innoissani, että nauran ja päästelen hassun kuuloisia pieniä ilonkiljahduksia, joille naureskelemme Drifan kanssa. Alamme laskeutua jyrkkää alamäkeä ja nauramme, kun liu'umme melkein hevosten kaulalle. Hevoset tuntuvat olevan innoissaan ja tyytyväisempiä, kun satula ei ole häiritsemässä liikkeitä. Taas kerran yksi aivan uskomattoman hieno kokemus taltioitui muistoihin.

10.6

Käyn aamulla ruokkimassa varsat (talissa ei tällähetkellä ole muita hevosia, koska kengitykset ovat käyynnissä, ja kaikki karsinapaikat ovat päivällä käytössä) ja siivoan tallin. Päivällä öljyämme kaikki suitset. Käymme pikaisesti ratsastamassa ilman satulaa Drifan kanssa. Viemme Ozzin läheiselle lammikolle harjoittelemaan uimista. Se juoksee kuin vanha tekijä kepin perässä veteen. Drifakin innostuu ja pulahtaa uimaan sen kanssa. Palaamme täyttä laukkaa tallille ja lähden ranskalaisen Audreyn kanssa vaellukselle. Freyja ja Visa ovat energisellä päällä ja suoritamme kahden tunnin vaellusreitin alle tunnissa. Käymme lopuksi vielä kävelemässä pidemmän lenkin rannalla ja näytän Audreylle löytämäni luolan.
Illalla Drifa ja Rosan lähtevät Myvatniin, jossa he ovat töissä loppukesän. Heidän tilalleen saapuu hollantilainen Mirte, jolle esittelen kaikki hevoset ja paikat. Tulemme heti hyvin juttuun ja olen iloinen saadessani apua töihin ja uuden kaverin.
Siirrämme hevoset laitumelta toiselle ja lajittelemme muutamat kengättömät erilleen kengittäjille valmiiksi seuraavaa päivää varten, Osa laumasta päättää lähteä eri suuntaan, kuin on tarkoitus, mutta onneksi autojono tiellä alkaa tööttäillä, ja hevoset näkevät paremmaksi suunnata suorinta tietä muiden perään laitumelle.