Toimenpiteitä

11.6
Kiirepäivä. Olemme aikamoinen tehokaksikko uuden työntekijä Mirten kanssa ja teemme tiiviisti yhteistyötä. Kengitykset ovat käynnissä ja lajittelemme hevosia kengättömiin ja kengällisiin, siirtelemme niitä laitumelta toiselle ja siivoilemme paikkoja. Illalla Drifa tulee käymään ja ajamme Husavikiin jätskille. Käymme myös kuumavesilammella uittamassa Drifan koiraa Ozzia ja nauramme kippurassa sen hassutuksille. Vesi on vielä vähän uusi juttu, ja Ozzi yrittää haistella painamalla pään pinnan alle. Tämä päättyy tietysti äänekkäisiin pärskähtelyihin, mutta uudestaan täytyy silti kokeilla.

12.6
Aamulla tehokkaiden rukkiisten ja siivousten jälkeen siirrämme Mirten kanssa hevoset pienempään aitaukseen ja erottelemme vaelluksilla käytettävät erikseen. Korjaamme parit aidat ja laitamme ne sitten ulos syömään tuoretta ruohoa.
Kahdelta saapuu kaksi turistia ja Mirte lähtee heidän kanssaan vaellukselle. Minä jään talliin odottamaan kuutta turistia, jotka eivät kuitenkaan saavu paikalle.
Viideltä lähdemme Mirten kanssa kokeilemaan kahta uutta vaellushevosta Bauraa ja Rumbaa. Baura vaikuttaa aluksi energiseltä, mutta hyytyy aika nopeasti. Molemmat hevoset ovat yllättävän hitaita, mutta hyviä aloittelijoille. Hyvä tietää, minkälaisia hevosia tulee vaelluksilla käyttämään. Kesken retken saan puhelun Elsalta; kahdeksalta saapuu viiden hengen ryhmä vaellukselle. Kiirehdimme alas vuorilta ja laukkaamme (hitaanlaisesti) takaisin tallille.
Aasialaisryhmä poikkeaa aiemmista; he haluavat mennä lujaa, vaikka ovatkin täysin aloittelijoita. Kukaan heistä ei pelkää, joten tölttäämme paljon, ja takaamme kuuluu vain"kovempaa, kovempaa", kun turistit hihkuvat innoissaan.
Illalla siirrämme hevoset kaummaksi, ja ratsastan niiden edellä johdattaen ne oikeaan paikkaan. Ratsuni on iso ja lihava, hidas ja lyllertävä. Tuntuu kuin yrittäisin laukata virtahevolla. Kaikki sujuu kuitenkin hyvin, eikä yksikään hevosista eksy väärille poluille.

13.6
Iltapäivällä viiden hengen varaus paisuu 12 ihmisen kärsimättömästi odottelevaan väkijoukkoon. Yritämme taikoa jostain lisää hevosia, ja varusteistakin on pulaa. Viimein saamme kaikki hevosen selkään ja pääsemme matkaan. Kokeilen tölttäillä varovasti, kaikki sujuu hyvin ja pystymme etenemään hyvää vauhtia. Asiakkaat ovat tyytyväisiä, ja kokemus oli kaiken odottamisen arvoista.

Illalla seuraan, kun eläinlääkäri kastroi varsat ja hoitaa muutaman haavan parilta vanhemmalta hevoselta. Yhdellä riitapukarikonilla on karun näköinen palkeenkieli kankussa, mutta tikkien jälkeen sitä enää tuskin huomaa. Seuraavat kaksi viikkoa Lysingur on tallissa ja parantelee haavaansa, emmekä voi käyttää sitä vaelluksilla. Myös Freyja on hetken aikaa poissa töistä, koska se pudotti kengän. Toivottavasti tulevat vaellukset pysyvät osallistujamäärässään maltillisina.