It's time for goodbyes...

Käymme töiden jälkeen Annan kotona syömässä ja ruoan jälkeen lähdemme metsästämään karanneita hevosia. Neljä muuta hevosta antavat kiinni melko helposti, mutta kaksi viimeistä, läski pinto ja 25-vuotias ratsuni pitävät meitä pilkkanaan. Varsinkin vanhempi laukkailee edes takaisin laitumella häntä ylhäällä juoksuttaen meitä niityn päästä päähän, kunnes haemme narun ja ajamme ne nurkkaan. Noustessani ratsuni selkään, se samantien lähtee kuin pommi laukkaamaan ties minne. Annan sen laukata, kunnes saan toisen jalustimen takaisin jalkaani, käännän sen, ja laukkaamme takaisin vielä kovempaa takaisin tallille. Ihan hauska hevonen.
Lähdemme matkaan ja hevoseni on kuin juna; se menee mihin tahansa sen pään käännän, ja hirveällä ryminällä! Ylitämme joen ja laukkaan muiden edellä pieniä matkoja, koska se ei ole kovin kummoinen tölttääjä. Kun käännymme takaisin, vaihdamme hevosia Annan kanssa ja ratsastan vähän tasaisemmalla tölttääjällä. Otamme kiitolaukkakisan tallille saksalaisen Jeromen kanssa. Huomaamme lampaiden juoksentelevan väärällä niityllä ja laukkaamme niiden perään paimentaen ne oikealle laitumelle. Fun! Yksi lampaista on kuitenkin itsepäisempää sorttia pysähdellen ja kieltäytyen menemästä sinne minne pitää. Kuusi hevosta ja ratsastajaa yrittää kannusta suhisten ja huutaen lammasta oikeaan suuntaan. Hirveän säheltämisen jälkeen lammas menee portista sisään, hyppää jokeen ja alkaa uimaan sillan ali väärälle puolelle. Laukkaan hevosellani sitä  vastaan, hyppäämme veteen ja uimme sen eteen. Hevoseni tökkää sitä turvalla niin että se päättää kääntyä ja ui oikealle puolelle. Jes! Olipa hauskaa.

Viimeinen aamu koittaa, viimeiset hevosten ruokinnat ja viimeiset tallin siivoukset... Kahdelta vien kaksi turistia vaellukselle ja saan ottaa lempihevoseni mukaan: Óli Maggin, Rumban ja Freyjan. Sää on sumuinen ja sateinen ja olo on haikea. Yritä takertua joka hetkeen, mutta liian pian saavumme takaisin tallille. Hyvästelen hevoset, Salkan ja kissat ja siirryn majatalon puolelle hyvästelemään kaksijalkaisia. Toistelen kaikille ja itselleni, että tulen takaisin ensivuonna. Lähteminen ei silloin tunnu niin vaikealta.

Lopulta lähdemme Annan, Mirten, Aileenin, Rosanin, Julesin, Emman ja Mathilden (sekä Annan poikaystävän) kanssa yhdessä Akureyriin syömään ja saattamaan minut bussiin. Extemporee päädymme myös Annan kaverin tankotanssitunnille, joka osoittautuu tosi hauskaksi ja fyysisesti haastavaksi harrastukseksi. Ilta on täynnä naurua, haleja, vitsailua ja muistelua. Kun kello alkaa lähestyä yhtätoista, alan tuntea jännityksen tykytyksiä. Bussiasemalla otamme vielä viimeiset yhteiskuvat. Nousen bussiin ja kun kaikki lopulta lähtevät, pääsevät kyyneleetkin virtaamaan. Olen päässyt kokemaan jotain niin ainutlaatuista ja ennenkaikkea saanut ihania rakkaita ystäviä koko loppuelämäksi. Kolme kuukautta tuntuu menneen ohi niin nopeasti. Varmasti aika, jota en tule koskaan unohtamaan.