Autamme kahden pitkän vaelluksen valmisteluissa: pyydystämme hevosia, autamme laittamaan niitä kuntoon, kastelemme maneesin pohjaa, siivoamme hevosten jätöksiä, lakaisemme lattioita, korjaamme satuloita, kokoamme uusia suitsia ja pesemme satulanalusia. Samaan aikaan pyöritämme lyhyitä vaelluksia, siivoamme karsinoita ja ratsastamme uusia hevosia. Kokeilemme Egillin, Idynnin ja Mirten kanssa muutamaa todella lahjakasta tölttääjää, jotka luultavasti tulevat olemaan kisahevosia. Yksi ratsastettavistani on aluksi hauska sekopää ja yrittää nousta pystyyn kun lähdemme liikkeelle, mutta lopuksi saan siitä irti erittäin hienon töltin. Löydämme myös joitakin uusia hevosia omaan laumaamme: Skiel, jota koulutan vaelluksilla. Se kaipaa vielä treeniä töltissä ja vähän kokemusta muutenkin. Se on hassunnäköinen; todella pieni ja kalju rääpäle, joka muistuttaa enemmän muulia kuin hevosta. Se on myös erittäin kärsimätön ja paikallaan pysyminen on haaste. Saamme myös muutamia hitaampia hevosia turisteille, joista osa on turhankin hitaita (joudun yhdellä vaelluksella ottamaan kaksi hevosta talutettavaksi viereeni), mutta selväähän on, että parhaimmat hevoset otetaan pitkille vaelluksille. Ole iloinen, kun saan vielä pitää muutaman helmen itselläni; Óli Maggin ja Rumban, ja onhan meillä edelleen Freyja ja monia muita vanhoja hevosia, joihin voi aina luottaa.
Vedän yhden hauskan vaelluksen neljän ruotsalaisen kanssa. He toivovat kolmen tunnin vaellusta, joten saan tilaisuuden näyttää heille kaikki parhaat reitit, mitä olen löytänyt. Käymme rannikkoalueen kaikki kolkat läpi ja jatkamme Húsavikiin kukkaniityille ja lopuksi kiipeämme vielä kukkuloille. Turistit ovat onnensa kukkuloilla. Muutamia jännittäviä hetkiäkin tuli koettua, kun korkeita paikkoja pelkäävä nainen joutui luottamaan täysin hevoseensa kävellessämme metrin päässä 30m pudotuksesta rannikolla. Saan kovasti kiitosta upeasta vaelluksesta. Hevoset pääsevät ansaitulle levolle.
Huomaa kyllä, että sesonki on alkanut. Torstaina saamme ison kouluryhmän talutusratsastukseen kello yksi, ja viideltä saapuu 14 turistia (joista kymmenen on ummikko espanjalaisia). Talutusratsastuksen pyörittämiseen saamme onneksi apua vapaaehtoisilta, mutta meininki on silti aika hurja. Olen siis melko helpottunut, kun pääsen vetämään vaelluksen kahdelle muulle turistille samaan aikaan.
Viideltä ajamme kaikki hevoset maneesiin ja alamme valitsemaan hevosia isolle ryhmälle. Satulat, suitset ja hevoset meinaavat loppua kesken, mutta viimein saamme ihmiset hevosten selkään ja pääsemme matkaan. Puolessa välissä päätän kuitenkin jakaa ryhmän kahtia, koska osa haluaa mennä nopeammin, ja osa vain kävellä. Mirtellä on vaikeampi ryhmä: hänellä on nuori poika talutettavana, sekä muutama erittäin hidas ja huonosti seuraava hevonen. Lähdemme tölttiryhmäni kanssa, ja yritän pitää nopeaa tahtia yllä, koska haluan palata Mirten avuksi, kun olen saanut oman ryhmäni vietyä takaisin tallille. Tallin lähellä yksi turisteista menettää jalustimen ja tumpsahtaa alas. Hän on onneksi kunnossa, ja espanjalaiseen tyyliin vain nauraa asialle. Hän ei kuitenkaan halua enää ratsastaa vauhdikkaammin, joten kävelemme loppumatkan.
Kun viimein pääsemme takaisin tallille, olen kiitollinen, että Elsa tulee paikalle ja laskuttaa asiakkaat. Kerron Mirten tilanteen ja kiidän ulos tallista, taas kiitollisena Óli Maggin positiivisesta asenteesta: kovaa on kivaa. Laukkaamme täysiä, kunnes löydän Mirten ryhmän ja otan hitaimman hevosen talutukseen.
Luulemme jo päivän olevan pulkassa, mutta Elsa tulee pahoitellen halaamaan ja kertoo, että meillä on vielä yksi varaus kello yhdeksältä illalla. Iloitsen, kun en ole enää ainoa työntekijä. Kaikki on hauskempaa kahdestaan, ja Mirte on yhtä hyvä työntekijä kuin minäkin. Tulemme erinomaisesti juttuun. Lähdemme Húsavikiin hampurilaiselle hulvattoman väsyneinä ja naureskelemme kaikelle. Päätämme tehdä vaelluksen yhdessä ja Mirte kokeilee yhtä uusista johtamiseen tarkoitetuista hevosistamme. Vaelluksella vallitsee iloinen ilmapiiri, ja turistit juttelevat rennosti keskenään. Ratsastan Rumballa välillä ryhmän perällä ja välillä pidän Mirtelle seuraa. Uusi hevonen tarvitsee vielä vähän treeniä, mutta ainakin se on eteenpäinpyrkivä.
Vaelluksen jälkeen paimennamme vielä karannutta hevosta, joka onnistuu hajottamaan osan aidasta. Korjaamme aidan naureskellen samalla koko päivälle. Egillillä on hauska aksentti, ja hän toistelee usein fraasia ”Fokin’ ’ell! (=Fuckin hell), kun asiat eivät mene aivan niin kuin oli aluksi suunniteltu. Päätämme että se on tämän päivän teemasana. Fokin’ ’ell!
Vedän yhden hauskan vaelluksen neljän ruotsalaisen kanssa. He toivovat kolmen tunnin vaellusta, joten saan tilaisuuden näyttää heille kaikki parhaat reitit, mitä olen löytänyt. Käymme rannikkoalueen kaikki kolkat läpi ja jatkamme Húsavikiin kukkaniityille ja lopuksi kiipeämme vielä kukkuloille. Turistit ovat onnensa kukkuloilla. Muutamia jännittäviä hetkiäkin tuli koettua, kun korkeita paikkoja pelkäävä nainen joutui luottamaan täysin hevoseensa kävellessämme metrin päässä 30m pudotuksesta rannikolla. Saan kovasti kiitosta upeasta vaelluksesta. Hevoset pääsevät ansaitulle levolle.
Huomaa kyllä, että sesonki on alkanut. Torstaina saamme ison kouluryhmän talutusratsastukseen kello yksi, ja viideltä saapuu 14 turistia (joista kymmenen on ummikko espanjalaisia). Talutusratsastuksen pyörittämiseen saamme onneksi apua vapaaehtoisilta, mutta meininki on silti aika hurja. Olen siis melko helpottunut, kun pääsen vetämään vaelluksen kahdelle muulle turistille samaan aikaan.
Viideltä ajamme kaikki hevoset maneesiin ja alamme valitsemaan hevosia isolle ryhmälle. Satulat, suitset ja hevoset meinaavat loppua kesken, mutta viimein saamme ihmiset hevosten selkään ja pääsemme matkaan. Puolessa välissä päätän kuitenkin jakaa ryhmän kahtia, koska osa haluaa mennä nopeammin, ja osa vain kävellä. Mirtellä on vaikeampi ryhmä: hänellä on nuori poika talutettavana, sekä muutama erittäin hidas ja huonosti seuraava hevonen. Lähdemme tölttiryhmäni kanssa, ja yritän pitää nopeaa tahtia yllä, koska haluan palata Mirten avuksi, kun olen saanut oman ryhmäni vietyä takaisin tallille. Tallin lähellä yksi turisteista menettää jalustimen ja tumpsahtaa alas. Hän on onneksi kunnossa, ja espanjalaiseen tyyliin vain nauraa asialle. Hän ei kuitenkaan halua enää ratsastaa vauhdikkaammin, joten kävelemme loppumatkan.
Kun viimein pääsemme takaisin tallille, olen kiitollinen, että Elsa tulee paikalle ja laskuttaa asiakkaat. Kerron Mirten tilanteen ja kiidän ulos tallista, taas kiitollisena Óli Maggin positiivisesta asenteesta: kovaa on kivaa. Laukkaamme täysiä, kunnes löydän Mirten ryhmän ja otan hitaimman hevosen talutukseen.
Luulemme jo päivän olevan pulkassa, mutta Elsa tulee pahoitellen halaamaan ja kertoo, että meillä on vielä yksi varaus kello yhdeksältä illalla. Iloitsen, kun en ole enää ainoa työntekijä. Kaikki on hauskempaa kahdestaan, ja Mirte on yhtä hyvä työntekijä kuin minäkin. Tulemme erinomaisesti juttuun. Lähdemme Húsavikiin hampurilaiselle hulvattoman väsyneinä ja naureskelemme kaikelle. Päätämme tehdä vaelluksen yhdessä ja Mirte kokeilee yhtä uusista johtamiseen tarkoitetuista hevosistamme. Vaelluksella vallitsee iloinen ilmapiiri, ja turistit juttelevat rennosti keskenään. Ratsastan Rumballa välillä ryhmän perällä ja välillä pidän Mirtelle seuraa. Uusi hevonen tarvitsee vielä vähän treeniä, mutta ainakin se on eteenpäinpyrkivä.
Vaelluksen jälkeen paimennamme vielä karannutta hevosta, joka onnistuu hajottamaan osan aidasta. Korjaamme aidan naureskellen samalla koko päivälle. Egillillä on hauska aksentti, ja hän toistelee usein fraasia ”Fokin’ ’ell! (=Fuckin hell), kun asiat eivät mene aivan niin kuin oli aluksi suunniteltu. Päätämme että se on tämän päivän teemasana. Fokin’ ’ell!
Seuraavana päivänä saamme nukkua pitkään ja viivymmekin vaakatasossa iltapäivään asti. Sitten saamme hälytyksen auttamaan karjanajossa; pitkällä vaelluksella on pieniä ongelmia, ja lauma on jakaantunut. Saan alleni erittäin hyvän hevosen nimeltä Godi. Aloitan ajon karjan takana huutaen suomea ”mene, mene, liikkuu, liikkuu! ”.
Saamme hevoslaumat yhdistettyä aitaukseen, ja vaihdan asemia karjan eteen. Jatkamme matkaa ja aluksi kaikki sujuu helposti, kunnes lauma alkaa puskea ohitsemme. Bjarni lähettää minut edelle pysäyttämään ne, ja laukkaan kuin hullu muhkuraisessa kanervikossa. Kaarran lauman eteen ja saan ne pysähtymään. Jes!
Matka jatkuu sujuvasti, välillä korjaamme Mirten kanssa muutaman ohittelevan hevosen takaisin taaksemme. Viiden tunnin uurastuksen ja jännittävän ratsastuksen jälkeen saavumme perille ja päästämme hevoset laitumelle. Saamme paljon hyvää palautetta ”olitte kuin mun pienet bordercolliet” sanoo Bjarni ja saan myös paljon kehuja ratsastuksestani. Karjan takana painostin aluksi hieman liikaa.
Otamme Mirten kanssa hassuja selfieitä mutanaamoistamme ja lähdemme sitten kotia kohti. Aika hieno vapaapäivä!
Kello yhdeksältä tallille saapuu 24 hengen ryhmä. Satuloimme 14 hevosta ja viemme puolikkaan ryhmästä tunnin vaellukselle Alisonin kanssa. Paimennan lauman hännillä hitaimpia hevosia paljon kehittyneellä Bauralla. Toinen puolisko ryhmästä lähtee Alisonin ja Mirten kanssa, ja jään siivoamaan tallia Salkan leikkiessä harjalla jaloissani.
Saamme hevoslaumat yhdistettyä aitaukseen, ja vaihdan asemia karjan eteen. Jatkamme matkaa ja aluksi kaikki sujuu helposti, kunnes lauma alkaa puskea ohitsemme. Bjarni lähettää minut edelle pysäyttämään ne, ja laukkaan kuin hullu muhkuraisessa kanervikossa. Kaarran lauman eteen ja saan ne pysähtymään. Jes!
Matka jatkuu sujuvasti, välillä korjaamme Mirten kanssa muutaman ohittelevan hevosen takaisin taaksemme. Viiden tunnin uurastuksen ja jännittävän ratsastuksen jälkeen saavumme perille ja päästämme hevoset laitumelle. Saamme paljon hyvää palautetta ”olitte kuin mun pienet bordercolliet” sanoo Bjarni ja saan myös paljon kehuja ratsastuksestani. Karjan takana painostin aluksi hieman liikaa.
Otamme Mirten kanssa hassuja selfieitä mutanaamoistamme ja lähdemme sitten kotia kohti. Aika hieno vapaapäivä!
 |
| This is how your face looks after a day in the saddle in Iceland |
 |
| Mirte, minä ja Rosan |
Kello yhdeksältä tallille saapuu 24 hengen ryhmä. Satuloimme 14 hevosta ja viemme puolikkaan ryhmästä tunnin vaellukselle Alisonin kanssa. Paimennan lauman hännillä hitaimpia hevosia paljon kehittyneellä Bauralla. Toinen puolisko ryhmästä lähtee Alisonin ja Mirten kanssa, ja jään siivoamaan tallia Salkan leikkiessä harjalla jaloissani.
Kahdelta vien kaksi kiinalaista hitaalle kävelylenkille ratsastaen Prinsillä. Nainen on hyvin peloissaan, ja puolimatkassa joudun ottamaan Stjarnan ohjat käteeni. Loppumatkasta Stjarna kompastuu, nainen kiljaisee, ja säikäyttää Stjarnan. Onneksi minulla on ohjat. Tallissa Treenaan vielä hetken Prinsiä. Siitä oli tarkoitus tulla kisahevonen, mutta tapaturman takia se joutui levolle, ja nyt se olisi tarkoitus taas saada vetreämmäksi ja kisakuntoon. Teen temponvaihteluja töltissä ja lpuksi yritän saada sen ravaamaan. Se osoittautuu hankalaksi, ja avitan asiaa puomilla. Hyvä idea, ravi nousee heti. Lopetan onnistumiseen.
Viideltä saapuu paljon porukkaa ja lähdemme kaikki kolme vaellukselle. Mirte lähtee kokeneiden kanssa vauhdikkaalle vaellukselle, Alison hitaammalle, ja minä vien kolme saksalaista lyhemmälle vaellukselle säästellen hevosia, sillä ne ovat kaikki olleet ainakin yhdellä ja jotkut jopa kahdella vaelluksella, ja Elding pudotti kengän oikeasta takajalastaan.
Sunnuntai on normaali päivä. Olen hyvässä vireessä, ja hoitelen kaikki vaellukset antaen Mirtelle vapaapäivän. Hän kuitenkin siivoilee huoneemme ahkerana. Illan vaellus jää parhaiten mieleeni; vien kaksi norjalaista vaellukselle, ja juttelemme paljon. Nauramme hitaalle Mulille, joka kuitenkin ihastuttaa kiltillä katseellaan turistit. Illalla käymme Mirten kanssa syömässä Salka nimisessä ravintolassa Husavikissa.
Maanantai on hiljainen päivä. Lueskelemme kirjoja Mirten kanssa ja kahdelta valmistelemme Snairin ja Blesin, ja Mirte lähtee vaellukselle. Siivoilen satulahuoneen ja tallin. Iltapäivällä saapuu Jules Saksasta. Lähdemme kaikki kolme ratsastamaan vuorille. Kokeilen Stjarnaa, ja ihastun. Hauska heppa, joka välillä sekoilee laukassa (etujalat laukkaa vasenta, ja takajalat oikeaa laukkaa), mutta on nopea ja mielenkiintoinen.
Viideltä saapuu paljon porukkaa ja lähdemme kaikki kolme vaellukselle. Mirte lähtee kokeneiden kanssa vauhdikkaalle vaellukselle, Alison hitaammalle, ja minä vien kolme saksalaista lyhemmälle vaellukselle säästellen hevosia, sillä ne ovat kaikki olleet ainakin yhdellä ja jotkut jopa kahdella vaelluksella, ja Elding pudotti kengän oikeasta takajalastaan.
Sunnuntai on normaali päivä. Olen hyvässä vireessä, ja hoitelen kaikki vaellukset antaen Mirtelle vapaapäivän. Hän kuitenkin siivoilee huoneemme ahkerana. Illan vaellus jää parhaiten mieleeni; vien kaksi norjalaista vaellukselle, ja juttelemme paljon. Nauramme hitaalle Mulille, joka kuitenkin ihastuttaa kiltillä katseellaan turistit. Illalla käymme Mirten kanssa syömässä Salka nimisessä ravintolassa Husavikissa.
Maanantai on hiljainen päivä. Lueskelemme kirjoja Mirten kanssa ja kahdelta valmistelemme Snairin ja Blesin, ja Mirte lähtee vaellukselle. Siivoilen satulahuoneen ja tallin. Iltapäivällä saapuu Jules Saksasta. Lähdemme kaikki kolme ratsastamaan vuorille. Kokeilen Stjarnaa, ja ihastun. Hauska heppa, joka välillä sekoilee laukassa (etujalat laukkaa vasenta, ja takajalat oikeaa laukkaa), mutta on nopea ja mielenkiintoinen.
Sataa. Vien kaksi amerikkalaista turistia märälle vaellukselle, mutta emme huomaa sadetta jutellessamme niin paljon. Saan hyviä vinkkejä työ-ja harjoittelupaikoista, sekä kaksikymmentä dollaria säästöön matkan varalle.
Hevoset seisovat sateessa aika kurjan näköisinä. Odottelen tallissa siivoillen satulahuonetta samalla, kun Mirte vetää kello kahden vaelluksen. Laitan valmiiksi satuloiden puhdistus-ja pesuvälineet pitkän matkan vaellusryhmää varten, ja kun Mirte palaa valmistelemme kylmät ja kuumat juomat. Sade lakkaa hetkeksi ja seuraamme, kun hevoset alkavat telmiä aitauksessa. Vanhuksetkin temmeltävät kuin varsat.
Lauma ja ratsukot saapuvat siististi pihaan. Ohjaamme kaikki sisään ja organisoimme satuloiden ja muiden varusteiden puhdistukset ja paikoilleen asettelun, laskemme hevoset laitumelle ja teemme loppusiivoukset. Majatalolla odottaa lämmin ateria.
Hevoset seisovat sateessa aika kurjan näköisinä. Odottelen tallissa siivoillen satulahuonetta samalla, kun Mirte vetää kello kahden vaelluksen. Laitan valmiiksi satuloiden puhdistus-ja pesuvälineet pitkän matkan vaellusryhmää varten, ja kun Mirte palaa valmistelemme kylmät ja kuumat juomat. Sade lakkaa hetkeksi ja seuraamme, kun hevoset alkavat telmiä aitauksessa. Vanhuksetkin temmeltävät kuin varsat.
Lauma ja ratsukot saapuvat siististi pihaan. Ohjaamme kaikki sisään ja organisoimme satuloiden ja muiden varusteiden puhdistukset ja paikoilleen asettelun, laskemme hevoset laitumelle ja teemme loppusiivoukset. Majatalolla odottaa lämmin ateria.
Kymmeneltä saapuu iso joukko turisteja, ja valitsen hevosekseni Petteri Punakuonon. Emme tiedä sen oikeaa nimeä, mutta sillä on vaaleanpunainen turpa. Se on hassu hevonen, joka pelkää milloin mitäkin. Eipähän tule tylsää. Rannalla se saa sätkyn kaivinkoneesta, ja joudun taluttamaan Petterin koneen ohi. Kun saavumme takaisin tallille, lähden saman tien samoilla hevosilla uuden ryhmän kanssa vaellukselle. Rannalla se saa taas sätkyn ja peruuttelee, mutta en anna periksi ja pääsemme kaivinkoneen ohitse.
Kokeilemme tölttiä, ja kaksi kokeneempaa ratsastajaa lähtee ohjeistani huolimatta ratsastamaan edelleni. He eivät kuule, kun haluan hidastaa tahtia, ja muut ratsukot seuraavat heidän perässään ohitseni. Kiukusta kihisten kaarran kiitolaukassa kaikkien eteen, pysähdyn ja pysäytän kaikki. Pyydän kohteliaasti heitä pysymään takanani turvallisuussyistä. Loppumatka sujuu mukavasti väistellen linnunpoikasia poluilla.
Kahdelta saapuu iso ryhmä ja jaamme sen Mirten kanssa kahtia jo alkumetreillä. Mirte jatkaa ripeää tahtia kahden kokeneemman ratsukon kanssa ja minä jään Óli Maggilla paimentamaan kolmea lasta ja heidän vanhempiaan. Mekin pääsemme kuitenkin tölttäilemään hyvän matkaa. Lähellä tallia otamme vielä viimeiset tölttipätkät. Tuuli humisee korvissani, kun huomaan Elsan viittovan talolta. Käännyn katsomaan ja huomaan ratsastajan maassa. Palaan takaisin ottaen Eldingin kiinni. Tyttö on tipahtanut, mutta kaikki on onneksi kunnossa. Yritämme rohkaista häntä nousemaan takaisin hevosen selkään, mutta lopulta hän taluttaa Eldingin takaisin tallille.
Viiden maissa lähden vielä vauhdikkaalle ratsastusretkelle yhden kokeneen ratsastajan kanssa. Ihana ratsastaa taas Rumballa, Óli Magg ja Petteri ovat mukavia, mutta niiden töltti on kovin pomppivaa, ja Rumba on mukavan tasainen. Nautimme molemmat ratsastusretkestä; laukkaamme ja tölttäämme vuorilla ja niityillä. Hevoset ovat vauhdikkaalla tuulella.
Tallilla odottaa pitkän vaelluksen ratsastajat ja hevoslauma. Päästämme hevoset ja Mirte ratsastaa niiden edellä johdattaen ne laitumelle. Päästän myös ”oman” laumani omalle laitumelleen. Tallin siivouksen ja hevosten ruokkimisen jälkeen pääsemme osallistumaan ryhmän juhla-ateriaan ja hauskaan illanviettoon. Työntekijät pukeutuvat hassuihin asuihin ja laulavat islanniksi.
Kokeilemme tölttiä, ja kaksi kokeneempaa ratsastajaa lähtee ohjeistani huolimatta ratsastamaan edelleni. He eivät kuule, kun haluan hidastaa tahtia, ja muut ratsukot seuraavat heidän perässään ohitseni. Kiukusta kihisten kaarran kiitolaukassa kaikkien eteen, pysähdyn ja pysäytän kaikki. Pyydän kohteliaasti heitä pysymään takanani turvallisuussyistä. Loppumatka sujuu mukavasti väistellen linnunpoikasia poluilla.
Kahdelta saapuu iso ryhmä ja jaamme sen Mirten kanssa kahtia jo alkumetreillä. Mirte jatkaa ripeää tahtia kahden kokeneemman ratsukon kanssa ja minä jään Óli Maggilla paimentamaan kolmea lasta ja heidän vanhempiaan. Mekin pääsemme kuitenkin tölttäilemään hyvän matkaa. Lähellä tallia otamme vielä viimeiset tölttipätkät. Tuuli humisee korvissani, kun huomaan Elsan viittovan talolta. Käännyn katsomaan ja huomaan ratsastajan maassa. Palaan takaisin ottaen Eldingin kiinni. Tyttö on tipahtanut, mutta kaikki on onneksi kunnossa. Yritämme rohkaista häntä nousemaan takaisin hevosen selkään, mutta lopulta hän taluttaa Eldingin takaisin tallille.
Viiden maissa lähden vielä vauhdikkaalle ratsastusretkelle yhden kokeneen ratsastajan kanssa. Ihana ratsastaa taas Rumballa, Óli Magg ja Petteri ovat mukavia, mutta niiden töltti on kovin pomppivaa, ja Rumba on mukavan tasainen. Nautimme molemmat ratsastusretkestä; laukkaamme ja tölttäämme vuorilla ja niityillä. Hevoset ovat vauhdikkaalla tuulella.
Tallilla odottaa pitkän vaelluksen ratsastajat ja hevoslauma. Päästämme hevoset ja Mirte ratsastaa niiden edellä johdattaen ne laitumelle. Päästän myös ”oman” laumani omalle laitumelleen. Tallin siivouksen ja hevosten ruokkimisen jälkeen pääsemme osallistumaan ryhmän juhla-ateriaan ja hauskaan illanviettoon. Työntekijät pukeutuvat hassuihin asuihin ja laulavat islanniksi.
Tallissa on vihdoin hevosia ruokittavana, joten herään seitsemältä. Aamupalojen jälkeen menemme Mirten ja uuden työntekijän Aileenin kanssa tallille siivoamaan ja esittelemään paikkoja. Puhdistamme kuolaimia ja öljyämme suitsia tutustuen samalla. Kahdelta pääsemme vaellukselle kahden 12-vuotiaan tytön kanssa. He ovat todella mukavia ja rauhallisia. Tölttäämme paljon ja kaikki sujuu hyvin. Aileen on mukanani opettelemassa reittiä. Ratsastan laihtuneella Lysingurilla, ja Aileen kokeilee uutta tulokasta. Tallilla tytöt kiitelevät kovasti, ja päästän myös perheen kaksi nuorempaa tyttöä kokeilemaan ratsastusta ilman satulaa.
Iltapäivällä saapuu uusi ryhmä, ja kokeilemme taas uusia hevosia. Saan alleni uepan tölttihevosen, ja mietin, miten se on meidän laumaamme joutunut. Kaikki ryhmäläiset pärjäävät hyvin töltissä, ja päätän tehdä vaelluksen vähän pidemmän kaavan kautta. Nautiskelemme kaikki täysillä. Tölttäämme rannikolla ja näemme valaita lahdessa. Väistelemme ja ihastelemme linnunpoikasia poluilla. Hengitän syvään raikasta ilmaa ja unelmoin jääväni tänne.
Illalla juttelemme kanadalaisen Terryn ja muutaman suomalaisen turistin sekä Aileenin kanssa pitkään syvällisiä elämästä. Terry on mielenkiintoinen, jo korkean iän saavuttanut cowboy ja maailmanmatkaaja, jolla on paljon mielenkiintoisia tarinoita jaettavanaan.
Iltapäivällä saapuu uusi ryhmä, ja kokeilemme taas uusia hevosia. Saan alleni uepan tölttihevosen, ja mietin, miten se on meidän laumaamme joutunut. Kaikki ryhmäläiset pärjäävät hyvin töltissä, ja päätän tehdä vaelluksen vähän pidemmän kaavan kautta. Nautiskelemme kaikki täysillä. Tölttäämme rannikolla ja näemme valaita lahdessa. Väistelemme ja ihastelemme linnunpoikasia poluilla. Hengitän syvään raikasta ilmaa ja unelmoin jääväni tänne.
Illalla juttelemme kanadalaisen Terryn ja muutaman suomalaisen turistin sekä Aileenin kanssa pitkään syvällisiä elämästä. Terry on mielenkiintoinen, jo korkean iän saavuttanut cowboy ja maailmanmatkaaja, jolla on paljon mielenkiintoisia tarinoita jaettavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti