Tippiä

16.5
Ruokin hevoset ja siivoan tallin. Yöllä sää on muuttunut kauniin aurinkoisesta harmaan talviseksi. Maassa on lunta, joka onneksi sulaa päivän mittaan. Kylmä viima sen sijaan jatkuu ja välillä se tuo mukanaan muutaman lumihiutaleen.
Kahdelta saapuu kaksi amerikkalaista turistia. Matkalla Theysir hieman pelleilee, mutta muuten kaikki sujuu hyvin. Yritän aina korostaa, että on tärkeää pysyä takanani, koska silloin hevoset seuraavat minun hevoseni reaktioita ja on todennäköisempää, että ne pysyvät rauhallisina. En voi myöskään auttaa ketään, jos minut ohitetaan.

Viideltä saapuu yhteensä viisi turistia. Kaksi saksalaista ja kolme amerikkalaista, joista yksi amerikkalainen on kokeneempi ratsastaja. Olemme lähdössä Fynin, Oskin, Salmonin, Freyan, Lallin ja Eltingin kanssa pihasta, kun huomaan Altan poukkoilemassa vapaana. Hyppään alas Fynin selästä ja otan sen kiinni. Aitauksen edessä se kuitenkin päättää, ettei halua takaisin muiden luo. Onneksi Lallin ratsastajalla on kokemusta karjanajosta, ja hän saa ajettua Altan maneesiin. Laitan sen Visan kanssa karsinaan odottamaan, ja pääsemme lähtemään ryhmän kanssa.
Kaikki sujuu hienosti. Teemme lyhyitä tölttipätkiä, sillä osa ratsastajista on hieman arempia. Kaikki ovat tyytyväisiä ja saan amerikkalaisilta tippiä 20 dollaria. Amerikkalaiset haluavat auttaa hevosten hoidossa, ja laitamme yhdessä satulat takaisin hyllyille ja viemme hevoset laitumelle. Hieman lisähommaa kuitenkin aiheutuu, kun he avaavat suitsien soljet ottaessaan ne hevosilta pois.

Kello on seitsemän ja ruokin hevoset, lakaisen lattiat, unohdan muutaman hevosen ulos, otan ne sisään, ruokin nekin, lakaisen lattiat uudestaan, huomaan lantakasan lattialla, siivoan sen kottikärryihin ja lakaisen vielä kerran lattiat. Tehokkaammin sitten ensikerralla... Heitän kissoille kourallisen nappuloita yöksi ja kävelen Salkan kanssa takaisin asunnolle. Sillä riittää energiaa: se juoksee onnessaan jokaisen ilmaan nousevan linnun perään ja jahtaa sitä maasta käsin,kunnes joku kutsuu sen sisälle nukkumaan. Höpsö koira.

Karjanajoa!

15.5
Nukun aamulla pitkään ja yhdentoista aikaan lähdetään siirtämään hevosia laitumelta laitumelle. Hyppään Freyan selkään ja menoksi! Tiukkoja käännöksiä ja kiitolaukkaa pellolla! Aivan mahtavaa! Adrenaliini sykkii suonissa ensimmäisen ajon päätteeksi ja Freya läähättää hiestä märkänä. Annamme hevosten levätä hetken.
Seuraavaksi siirrämme varsat Yksi tohelo tarttuu lankoihin, mutta pääsee pyristeltyä vammoitta irti. Paimennamme ne onnistuneesti maneesiin, jossa pistämme ne hetkeksi kasinoihin odottamaan siirtoa. Talli on täpötäynnä hevosia ja varsat huutavat emojaan. Ne ovat jo kuitenkin tarpeeksi vanhoja vieroitettaviksi.

Kahdelta saapuu viisi turistia ja lähdemme Freyan, Lallin, Oskin, Salmonin ja Theysirin kanssa liikkeelle. Itse ratsastan vähän säikyllä, mutta tottelevaisella nuorukaisella, jonka nimi ei vielä jäänyt mieleeni. Vaellus sujuu hyvin, vaikka Freyalla ratsastava canadalainen ohittaa minut ohjeistani huolimatta jatkuvasti. Pyydän Oskilla ratsastavan kokeneen asiakkaan viereeni tölttijakson ajaksi. Canadalainen kiljuu ja nauraa innosta takanamme. Muutkin vaikuttavat tyytyväisiltä ja hevoset saavat kiitosta vaelluksen päätteeksi. Varsinkin Freya oli ihana ja saa poseerata miljoonassa kuvassa.

Hupiratsastelua

14.5
Aamulla katson ulos ikkunasta, aurinko paistaa ja hevoset juoksentelevat vapaina pihalla. Juoksen pihalle ja paimennan ne tallia kohti. Onneksi joku on tallilla ja avaa portit ja saamme hevoset aitaukseen.

Siivoan karsinat ja treenailen arimpien hevosten kanssa ihan vaan koskettamista ja taluttamista (siis niin että pidän leuasta kiinni) namien kanssa. Arimman kanssa ollaan päästy siihen, että antaa ottaa leuasta kiinni, mutta säikähtelee taluttaessa ja rynnii.  Kaksi uutta nuorta ja arkaa tulokasta ottavat opit hyvin vastaan. Jatkan harjoittelua aina kun on aikaa. Tärkeintä on, että itsellä ja hevosilla säilyy positiivinen mieli, katsotaan mihin ollaan päästy kahden kuukauden päästä vai ollaanko edetty ollenkaan.

Illalla käymme Idynnin ja muiden perheen lapsien kanssa ratsastamassa. Ratsastan Ausilla, joka on todella herkkä. Ás on mahtava, mutta omat kokemukseni hevosista ovat aika lailla tylsistyneistä tuntihevosista, joten mietin, olenko liian kovakourainen. Harjoittelemme tölttiä ja ravia. Ás on hyvä tölttääjä, joten takaisin tullessamme harjoittelemme ravaamista. Ás tarjoaa useaan kertaan tölttiä, mutta hidastan aina käyntiin ja kokeilen uudestaan, kunnes ravailemme rennosti takaisin tallille. Aus teki kovasti töitä ja on aivan hikinen. Palkkaan sen namilla ja laitan karsinaan iltaruoan kanssa.

Siirrämme pari hevosta toiselle laitumelle, ja saamme ratsastaa ilman satulaa minä Fynillä ja perheen nuorempi tyttö Salmonilla. Tölttäilemme ja Fyni tippuu välillä pomppivaan raviin. Tasapaino säilyy kuitenkin hyvin; Fynillä on leveä selkä ja iso maha. Pidän harjasta ja ohjista kiinni ja Fyni kulkee laitumella hienosti, teemme muutamia ympyröitä ja päästän sen sitten vapaaksi.

Saan kutsun katsomaan Euroviisufinaalia Bjarnin perheen kanssa. Tarjolla on hampurilaisia ja paikalla ovat myös isovanhemmat. Perheen lapsilla on hauskaa: isolla sohvalla on paljon tilaa, ja he kutittelevat toisiaan. Telkkari soi ja voittajaksi selviää Ukraina. Laulaja itkee onnesta, ja esittää laulunsa uudestaan. Ansaittu voitto. Juttelen Bjarnin kanssa seuraavasta päivästä. Saan käskyn nukkua huomenna pidempään, hän käy aamulla ruokkimassa hevoset. Kiitän ja toivottelemme hyvät yöt islanniksi.

auringonlasku

.

Talutusratsastusta ja kivimuodostelmia

13.5
Aamulla hevosten ruokkimisen jälkeen siivoan majataloa illalla saapuvia vieraita varten. Eilen illalla saapui myös kaksi matkantekijää, ja aamulla laskutan heiltä yöpymisen. Bjarni soittaa tallin edessä vaellusta kaipaavista asiakkaista. Hölköttelen tallille ja esittäydyn. Asiakkaat ovat taiwanilaisia, joista vain yksi puhuu englantia. Yksi heistä kysyy, pelkäävätkö hevoset, jos hänellä on punainen tuulitakki päällä. Päättelen, että heillä hevostelu on jäänyyt aika vähälle kotimaassa.
 Laitan Visan, Lallin, Fynin ja Freyan kuntoon hujauksessa. Yksi asiakkaista on 5-vuotias tyttö, joten sovimme, että hän ratsastaa Visalla ja minä kävelen vieressä. Kerron heille perusasiat: miten noustaan hevosen selkään, nojatkaa eteen ylämäissä ja taakse alamäissä, pysykää takanani, ohjista vetämällä ja sanomalla rauhallisesti "whoa" hevonen pysähtyy ja painamalla jaloilla ja maiskuttaalla hevonen kiristää tahtia. Tällä kertaa emme voi kuitenkaan kuin kävellä, koska joudun taluttamaan Visaa, mutta kaikki ovat tähän tyytyväisiä.
Puolessavälissä matkaa Fyni säikähtää jotakin ja vanhempi mies menettää tasapainonsa ja tipahtaa maahan. Onneksi pudotus on pehmeälle mättäälle. Fyni kuljeksii jonkin matkan päähän ja Lalli ja Freya lähtevät melko rauhallisesti seuraamaan sitä. Yritän antaa ohjeita; vetäkää ohjista ja sanokaa 'whoa', kääntäkää hevonen ja palatkaa minun luokseni. Tehostan viestiäni käsimerkeillä, suurin osa asiakkaista kun ei ymmärrä englantia. Freyan ratsastaja ymmärtää tulla luokseni: hän tulee pois hevosen selästä ja lähtee kävelemään jättäen kuitenkin Freyan oman onnensa nojaan. Viittilöin ja yritän kommunikoida: Take the horse!
Tilanne rauhoittuu, tipahtanut on kunnossa ja saan Fynin haettua takaisin. Suostuttelen tipahtaneen nousemaan takaisin Fynin selkään luvaten taluttaa sitä loppumatkan. Asiakkaat vaikuttavat olevan hyvällä tuulella välikohtauksesta huolimatta. Käyn itsekseni läpi kaikkea mitä tapahtui ja mietin teinkö jonkin virheen tai olisinko voinut tehdä jotain toisin. Oliko Fyni huono valinta? No, onneksi ei käynyt pahemmin. Olisin ehkä voinut pysyä hieman rauhallisempana...
Palaamme tallille ja yritän ottaa korttimaksua vastaan, mutta masiina ei suostu toimia. Asiaa hankaloittaa myös se, että kieli on islanti. Menemme Bjarnin luo ja asia hoituu. Asiakkaitten lähdettyä kerron mitä tapahtui. Bjarni sanoo, että välillä noin käy, hevoset ovat luotettavia, mutta emme voi taata ettei mitään koskaan tapahdu. Hän vaaikuttaa tyytyväiseltä tekemääni työhön ja rauhoitun.

Kahdelta saapuu kaksi islantilaista pikkutyttöä puolentunnin talutusratsastukselle. Lähdemme pellolle kävelemään Salmonin ja Theysirin kanssa. Teemme pienen kierroksen ja tytöt ovat onnensa kukkuloilla. Maneesissa he eivät vielä haluaisi tulla alas ja kävelemme muutaman kierroksen ympyrää kentällä. Annan molemmille tytöille heppanamit, jotka he arasti ojentavat hevosille. Vanhemmat ottavat kuvia kun tytöt saavat vielä harjata hevosia. Toinen tytöistä ylettää juuri ja juuri harjaamaan Salmonin mahaa. Kokemus oli kaikille onnistunut ja vanhemmat kiittelevät minua kovasti.

Iltaruokinnan jälkeen on vielä upea auringonpaiste ja päätän lähteä tutkimaan Knútsstaðaborgin onkaloa, joka on vain 15 minuutin ajomatkan päässä Husavikista. Ajan ensin vahingossa vikaan ja saavun keskelle mukavaa saunan jälkeistä terassi-iltaa. Hups, ja eikun pakkia ja äkkiä pois täältä.
Löydän perille ja ympärilläni nousee kummallisia kivimuodostelmia, joista jotkut muistuttavat kasvoja. Jokapuolella on koloja ja kuoppia, kraatereita ja kivikukkuloita. Kivet ovat teräviä ja kovia, mutta ihmeen kevyitä. Ne ovat niin karheita, että tuntuu kuin ne tarttuisivat käteen pienen pienillä imukupeilla.
 Kävelen kyltin osoittamaa multaista polkua, ja jokaisella askeleella tunnen, kuinka kivet liikkuvat jalkojeni ja mullan alla. Ihmeellisintä on hiljaisuus. Luonto kutsuu tutkimaan: joka röykkiön takana voi löytyä vaikka mitä jännää, mutta ei ole vaaraa törmätä kehenkään kaksijalkaiseen.
Itse onkalo on aika pieni, mutta seison kuitenkin hetken aukon suulla ja mietin uskallanko astua pimeyteen. Uskallan, ja sisällä on ihanan viileää, kosteaa ja äänetöntä. Onkalon katossa on reikä, josta näkyy pala taivasta. 

Aðaldalshraun laavakenttä muodostui Mývatnin isossa purkauksessa jääkauden jälkeen 2000 vuotta sitten.

Lampaat saattavat tulla suojaan huonoa säätä Knútsstaðaborgin onkaloon.

Onkalon katossa oli aukko

Kävijät olivat jättäneet onkalon seinille kolikoita, jotka kimaltelivat kauniisti pimeässä onkalossa.

Onkalon seiniät olivat jännän näköistä kivimassaa.

Busy Day

12.5

Kymmeneltä saapuu kaksi amerikkalaista turistia. Lähdemme Visan, Lallin ja Freyan kanssa, ulkona on upea sää ja hevoset ovat pirteällä tuulella. Hyvä niin, sillä tälle päivälle on varattu kaksi muutakin vaellusta. Molemmat turistit ovat alottelijoita, ja varsinkin toinen heistä on arka kokeilemaan tölttiä. Testailemme lyhyitä pätkiä helpoissa kohdissa, jotta molemmat saisivat edes pienen maistiaisen islanninhevosten omasta askellajista.

Kahdelta saapuu neljän hengen ruotsalaisporukka. Retkelle lähtee Elting, Fyni, Salmon, Theysir ja Visa. Rannalla Salmon päättää, ettei se halua kävellä hiekassa ja vaeltelee kukkuloille. Ohjeistan muita odottamaan hetken ja jätän Visan kokeneimman ratsastajan huostaan. Kävelen rauhallisesti Salmonin luo ja talutan sen takaisin muiden luokse. Jatkamme matkaa ja loppumatka sujuu mallikkaasti. Tölttipätkätkin sujuvat oikein hyvin, vaikka minulla olikin epäilykseni neljän aloittelijan reippailuista.

Neljältä saapuu taas kaksi amerikkalaista turistia, isä ja tytär. Ralph on jo vanhempi mies, ja hevosen selkään pääseminen tuottaa hieman vaikeuksia. Annan hänelle tuolin avuksi ja avitan toiselta puolelta satulaa. Ralphilla ja Jessicalla on molemmilla jonkin verran kokemusta hevosista, ja Ralph ratsastaakin amerikkalaiseen tyyliin; yksikätisesti. Tämä tuottaa kuitenkin hieman ongelmia töltätessämme, sillä Lalli ei saa tarpeeksi tukea töltissä ja tipahtaa siksi raviin. Jessica ja Ralph saavat kuitenkin sopivia maistiaisia tölttäämisestä ja ovat innoissaan.
Palaamme juuri sopivasti hevosten ruokinta aikaan, ja päästän Lallin, Freyan ja Fynin lepäämään.

Kokeilen ottaa hevoset Salkan kanssa sisälle. Lähetän Salkan ulos ja menen itse sisään jättäen oven auki. Hevoset tulevatkin hyvää vauhtia sisälle, ja menevät astetta paremmin omille paikoilleen, koska voin seisoa niiden ja heinäpaalin välissä ohjaillen samalla kun Salka päivystää ovella. Ihan hyvä, katsotaan onnistuuko yhtä hyvin ensikerralla.

Ruokkiessani hevosia Bjarni saapuu paikalle ja kysyy kuulumiset. Kerron Salmonin seikkailuista, ja hän kehuu toimintaani. Jes!
Bjarni päästää minut lähtemään, jotta ehdin käymään kaupassa, huomenna saatamme lähteä käymään Akureyrissä.

Työntäyteisen päivän jälkeen on ansaitun levon aika. Kuvassa Freya ja Visa

Kaksi aika erillaista vaellusta...

10.5
Aamulla ruokin hevoset ja päästän ne ulos. Hevoset jäävät kuitenkin jumittamaan heinäpaalille ovensuuhun. Salkasta on kerrankin hyötyä: päästän koiran irti hätyyttämään ne pihalle säästyen itse vaivalta. Pitääpä jatkossakin toimia näin. Päivällä siivoan pihaa muovi- ja metalliroskista, sillä myöhemmin tällä viikolla tulee vierailijoita matkatoimistolta.

Iltapäivällä on kaksi yhden hengen vaellusta, ensimmäinen on kello kaksi ja toinen kello neljä. Väliin ei siis jää paljonkaan aikaa, joten otan neljä hevosta sisälle: Twistyrin, Visan, Lallin ja Freyan.

Asiakas saapuu ja lähdemme minä Twistyrillä ja asiakas Freyalla liikkeelle. Tai no, Twistyr pistää jarrut pohjaan heti pihassa. Taistelemme Twistyrin kanssa eteenpäin. Selitän asiakkaalle, että tämä on ensimmäisiä kertoja talven jälkeen, kun Twistyr otetaan vaellukselle. Twistyr hirnuu kovaa kavereilleen laitumella ja pysähtelee vähän väliä. Joella joudun taluttamaan sen yli. Freyakin alkaa hermostua Twistyrin käytöksestä, ja lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. En voi tehdä muuta kuin toivoa, että asiakas saa käännettyä hevosen. Jos lähden perään, Freya luultavasti rohkaistuu ja juoksee tallille asti. Pidättelen Twistyriä, joka on kuin aikapommi allani. Se pysyy kutenkin käsissäni ja Freya palaa takaisin. Jatkamme matkaamme ja kokeilen jopa ratsujen vaihtoa: jospa Twistyr kulkisi paremmin toisen hevosen perässä. Tämäkään ei kuitenkaan toimi ja vaihdamme taas ratsuja. Puolenvälin jälkeen Twistyr onneksi rauhoittuu ja kulkee hyvin eteenpäin. Loppumatka sujuu hyvin ja kokeilemme hallitun tölttipätkän. Asiakas on tyytyväinen ja haluaa lopuksi vielä harjailla Freyaa.

Laitan Lallin ja Visan valmiiksi ja seuraava asiakas saapuu. Shannon on kokeneempi ratsastaja Walesista ja löydämme paljon yhteistä puhuttavaa. Ratsastamme rinnakkain, hevoset kulkevat hienosti ja sää on kesäinen. Shannon on erittäin vaikuttunut Islanninhevosista ja tölttäämisestä. Ratsastamme pitkiä tölttipätkiä rinnakkain, jutellen ja naureskellen. Tämä oli meille molemmille matkojemme kohokohtia.

Illalla käyn viemässä vaellusten maksut Bjarnille, ja hän kutsuu minut pizzalle perheensä kanssa. Katsomme Euroviisujen karsintoja ja jännitämme pääseekö Islanti (tai Suomi) jatkoon.

Lalli

Freya

Salmon

Aus

Tris

Fyni

Theysir

Twistyr

Visa

Tapahtumarikas päivä

8.5

Aamulla hevosten ruokkimisen ja laitumelle päästämisen jälkeen otan auton ja lähden ajelemaan. Käyn ensin Husavikissa hakemassa varaamani villapaidan ja lapaset. Ostan samalla myös pari lunninjalka-avaimenperää. Kalliiksi tulee, villapaitakin maksaa jo yli sata euroa...

Käyn kävelemässä Husavikin puutarhassa. Ilmassa tuoksuvat neulaset. Puron viertä kulkee polku ja vähän väliä vastaan tulee kauniita pieniä siltoja. Joen toisella puolella on aika hulppeannäköisiä kivitaloja.

Tankkaan auton ja lähden ajamaan Myvatniin. Sinne on noin 45minuutin ajomatka. Kierrän epäsäännöllisen muotoisen järven ja otan matkalta kyytiin saksalaisen liftarin, joka on matkalla Akureyriin. Voin tarjota kyydin Godafossin vesiputouksille asti.

Vesiputoukset ovat upeat. Otamme liftarin kanssa kuvia toisistamme putouksia vasten ja toivotamme sitten hyvät matkat. Saan vinkin Myvatnin kuumille lähteille. Matkalla pysähdyn moneen kertaan ottamaan kuvia upeista maisemista. Myvatnin luonnonkylpylää ympäröivä maa-alue on ihmeellinen: joka puolella maasta nousee höyrypilviä. Tuntuu kuin maa hengittäisi,ja sen henki haisee mädille kananmunille.

Kylpylä on täydellinen. Vesi on sameaa, vaaleansinistä ja ihanan lämmintä. Vesi höyryää peittäen muut ihmiset näkyvistä. Suljen silmäni ja nautin. Tuntuu kuin loikoilisin kuumalla hiekalla auringossa ja tuuli vilvoittaisi oloa. Tai kuin olisin saunassa ja ikkuna olisi auki tuoden välillä ihanan viilentävän tuiverruksen. Hiekkapohja rapsuttelee mukavasti jalkapohjia.

Rentoutuneena ja maha täynnä ravintolan antimista lähden ajamaan takaisin farmille. Palaan juuri sopivasti, sillä yksi saksalainen turisti odottaa pääsevänsä ratsastamaan. Turisti ratsastaa Lallilla ja minä Visalla. Aluksi turistia hieman jännittää, ja hän huomauttelee maaston haastavuudesta. Kerron hevosten olevan erittäin varmajalkaisia ja luotettavia. Ylitämme kivikkoisen joen, jossa hevosten pitääkin olla hyvin tarkkana siitä, mihin kavioillaan astuvat. Ne selviytyvät hyvin, ja turisti alkaa rentoutua. Vaelluksen päätteeksi hän on aivan ihastunut ratsuunsa, ja annan hänen harjata ja palkita Lallin heppanamilla.

Aurinko paistaa niin kauniisti ja iltaa on vielä jäljellä, joten päätän lähteä kävelylle rantaan. Upeat maisemat houkuttelevat, ja kävelen Eiderin vesiputouksille, noin 5 kilometrin päässä Saltvikin tilasta. Ehdin takaisin farmille juuri nukkumaanmenoaikaan mennessä.

Godafoss

Hepat aivan rantakallioiden reunalla laiduntamassa

Myvatn luonnonaltaat

Näkymät Eiderin läheltä

Myvatnin ravintolan antia, hinta oli suolainen...

Hiljainen päivä

6.5
Annan hevosille aamuheinät ja tarkistan Fynin korvan ja silmäkulman haavat. Ne näyttävät jo paljon paremmilta.

Sveitsiläiset tulevat tallille maksamaan vaelluksen ja yöpymisen. Saan antaa heille hieman alennusta, koska on aina mukavaa saada vieraita kylään.

Seuraavat asiakkaat tulevat vasta viideltä, joten vietän hetken aikaa kissojen kanssa; istuskelen sohvalla ja kissat purisevat sylissäni. Ukona alkaa sataa räntää. Puoliltapäivin päästän hevoset ulos ja siivoan karsinat. Salka yrittää jatkuvasti paimentaa hevosia. Leikin sen kanssa pallolla.

Neljän maissa haen Visan, Freyjan ja Lallin laitumelta ja laitan ne kuntoon. Ulkona on hirveä räntämyrsky, kello lähestyy viittä, eikä turisteja kuulu. Puolituntia myöhemmin päästän pettyneenä hevoset takaisin laitumelle. Turistit tekivät taas oharit.

Siivoan Iiriksen pyynnöstä yhden erittäin likaisen karsinan. Tyhjennän sen kokonaan, sillä pohja on läpimärkä, ja laitan puhtaan purun tilalle. Otan hevoset sisälle ja ruokin ne. Putipuhtaan karsinan asukit näyttävät erityisen tyytyväisiltä.

Talolla Jussi kutsuu syömään muiden talon asukkaiden kanssa, tarjolla ei ole hevosenlihaa niinkuin aluksi vitsaillaan, vaan ihan puhdasta possua ja perunaa sipulikastikkeella, herkullista.

Salka paimentamassa

Uusia tuttavuuksia

5.5
Aamuyöllä minua pitää lahjakkaasti hereillä ikkunani ulkopuolella kirkuva rastas.

Kymmeneltä tallille saapuu kaksi sveitsiläistä turistia uhmaamaan ulkona raivoavaa räntämyrskyä. Idynn kulkee edellä ja minä pidän perää nuorella, vielä koulutuksessa olevalla hevosella, Ásilla. Se on hyvin arka ja herkkä kaikille liikkeilleni. Vaihtaessani asentoa tai lyhentäessäni ohjia, se säikähtelee, mutta on kuitenkin kuuliainen ja tekee parhaansa. Hetken kuluttua se pärskähteleekin rentona ja tyytyväisenä.

Saavuttuamme takaisin talliin Idynn näyttää vieraillemme huoneen, sillä he aikovat yöpyä tilalla. Laitan paikat kuntoon seuraaville asiakkaille ja menen ruokatauolle. Tauolla juttelen sveitsiläisten kanssa mm. eri kielistä ja niiden eroista. Esittelen heille hieman taloa ja toivotan tervetulleeksi.

Seuraavan, tällä kertaa kuuden hengen ryhmän pitäisi saapua kahdelta, ja menemme Idynn kanssa hakemaan hevosia laitumelta. Ulkona tuulee kovaa, ja hevoset ovat villillä tuulella. Joudumme hetken odottamaan, että ne rauhoittuvat ennenkuin saamme ne tuotua sisälle. Harjaamme ja satuloimme hevoset ja yritän opetella kaikkien nimiä. Ás(=ensimmäinen), Visa(=runo), Freya(=rakkauden jumalatar), Elting, Theysir, Salmon, Lalli, Alta... Kaikki hevosten nimet tarkoittavat jotakin, ja Idynn sekä Bjarni tuntevat kaikki 150 hevostaan nimeltä.

Kello on jo melkein puoli kolme, eikä asiakkaista näy. Idynn on närkästynyt, ja sanoo, että joskus harvoin asiakkaat eivät muista tai viitsi ilmoittaa peruuntumisesta. Laitamme hevoset takaisin laitumelle, ja alamme siivota karsinoita.

Illalla menen takaisin tallille ottamaan hevoset sisään. Fynillä on haava silmäkulmassa ja korvassa joten haen Idynnin. Laitamme haavoihin aloe vera-geeliä. eläinlääkäri on jo käynyt katsomassa hevosta, eikä sillä pitäsi olla mitään hätää. Ruokin hevoset, lakaisen lattiat, ja suuntaan sitten iltapalalle. Juttelen toisen sveitsiläisen kanssa, kerron työharjoittelukokemuksistani ja hän kertoo omista kokemuksistaan arkkitehtuurialalla ja työharjoittelustaan Ranskassa. Vetäydyn yöpuulle toivoen, ettei rääkyvä rastas palaa ikkunani taakse tänä yönä.

Itsenäisesti

4.5.

Heräsin aikaisin, oli kova halu päästä hommiin. Hevoset ruokittuani aloin lämpimikseni siivoilla ja järjestellä satulahuonetta. Ruokin kissat ja istuessani hetkeksi oleskelutilan sohvalle, molemmat hyppäävät syliini paijattavaksi.

Kymmenen maissa otan Bjarnin kanssa Visan ja Freyjan sisälle ja laitamme ne valmiiksi asiakasta varten. Visalla on niin tuuhea harja, etteivät suitset meinaa mahtua korvien taakse. Molemmat ovat melkoisen kuraisia, mutta lika irtoaa helposti. Hevoset myös kuoriutuvat talvikarvastaan, ja maneesin pohja onkin pian peittynyt pehmeän karvamaton alle.

Asiakas saapuu ja esittelen hänelle Freyjan. Laitamme yhdessä hevoset kuntoon ja valmistaudumme lähtöön. Asiakas on kokeneempi ratsastaja Tanskasta. Juttelemme matkalla hevoskokemuksistamme ja islantilaisesta hevostelukulttuurista.

Seurailen tarkkaan melko selvää reittiä. Saavumme rantaan ja kavion jäljet ovat osittain huuhtoutuneet pois. Onneksi muistan rantavaiheen reitin parhaiten. Meri pauhuaa ja tuuli humisee korvissa. Tulemme puronylityskohdalle, ja uoma on hieman jyrkempi kuin viimeksi. Visa ylittää kohdan hyvin pienen kannustamisen jälkeen. Ylämäkeen hevoset kiihdyttelevät tahtia reilusti. Mäen päällä kiristän satulavyöt ja jatkamme tölttipätkällä, Visa tölttää reippaasti, mutta Freyja tippuu raviin. Yritän antaa töltin nostamiseen selkeät ohjeet ja hetken kuluttua yritämme uudestaan. Tälläkertaa Freyjakin suostuu tölttäämään.

Asiakas kertoo tekevänsä pidempää matkaa ympäri Islantia ja käyneensä jo mm. valasretkellä ja katsomassa tulivuoria. Tähän mennessä parasta ovat olleet islanninhevoset. Hän kysyy, jos voisimme ottaa laukkapätkän, mutta kieltäydyn. Reitit ovat melko mutaiset, enkä ole muutenkaan varma asiasta. Tarjoan kuitenkin useampia tölttipätkiä ja asiakas on tyytyväinen.

Alamme jo lähestyä farmia, ja otamme viimeisen, vähän pidemmän tölttipätkän. Hevoset ovat vielä hieman rapakunnossa talven jäljiltä, ja Visa meinaa luovuttaa puolessa välissä. Saan sen kuitenkin jatkamaan nätisti. Loppumatkan kävelemme, hevoset puuskuttavat tyytyväisinä ja asiakas sanoo myös nauttineensa,

Retken jälkeen hevoset ovat hieman hikisiä, joten laitan ne talliin jäähtymään. Siivoan maneesin lattian karvasta ja lakaisen myös olotilan lattian. Kysyn Bjarnilta laukkaamisen tarjoamisesta turisteille, ja saan tietää, että menettein oikein kieltäessäni laukkaamisen. Tiet ovat vielä melko huonot, ja vaelluksilla pyritään ensisijaisesti tarjoamaan islanninhevosten ominaista askellajia, tölttiä.
Myöhemmin siivoan vielä karsinat ja otan hevoset sisään sekä ruokin ne.

Saan lainaan automaattivaihteisen autonrämän, josta etupeili on lähtenyt irti eivätkä lasinpyyhkimet toimi. I love it. Ajan Husavikiin kauppaan ja hakemaan unohtuneet tavarat uimahallista. Palaan tilalle, ja tapaan Bjarnin tyttären Idynnin, jonka kanssa ajamme rantaan katsomaan hevosia. Yhdellä hevosista on takertunut rautalanka harjaan. Hevonen on arka, ja joudumme näkemään paljon vaivaa saadaksemme rautalangan irti, mutta lopulta hevonen päästää Idynnin lähelleen ja lanka saadaan irti.

Husavikin ruokakauppa

Sain auton lainaan

Kävelemme rantaan ja otan muutaman kuvan. Juttelemme tulevaisuuden suunnitelmista ja matkustamisesta. Olemme yhtä mieltä siitä, että työ ja matkustelu ulkomailla avartaa.